United States or Gambia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Parooni Klaus, joka luuli Marian aamupuoleen yötä menneen levolle, samaten kuin muut, oli aamulla kuullessaan palkollisilta maisterin ja neiti Marian jo lähteneen järvelle, hirmustunut Johannekselle; mutta kun hän nyt näki riitaveljensä vaaleana rannalla ja Marian hyppelevän puistossa, ymmärsi hän, Klaus, voivansa toivoa.
Johannes nousi, mutta jäi seisomaan. Kaikkein silmät kääntyivät oveenpäin, josta herrasmies astui sisään. «Kirkkoherra!« huusivat kaikki yhdellä suulla. «Jumalan rauha! Oh hoh! Olipa tänne matkaa!« sanoi tullut ja antoi ystävällisesti kättä Johannekselle, joka sattui seisomaan häntä lähinnä. Kaikki nousivat seisomaan ja tervehtivät iloisina rakastettua vierasta.
Henrik pani kätensä silmiensä yli muka liikanaisen valon vuoksi, mutta oikeastaan hän sen teki salatakseen silmiensä kostumista. Hänen olisi tehnyt mieli sanoa Johannekselle: "ymmärrän, ymmärrän sinua, olen ymmärtänyt siitä saakka kuin ensi kerran kävin luonasi, sinun oppisi on siitä saakka ollut minun elämäni."
Mutta vähitellen rupesi hän puhumaan Jaakon perheestä, anoppivainajasta ja pois muuttaneista lapsista. «Teillä on nyt Johannes pojistanne kotona?« «Niin, kunnioitettava kirkkoherra; muut poikani ovat palveluksessa«. «Ja Johannekselle aiotte jättää Metsämaan, vai miten?«
Tuskin, vastasi Irene, hymyillen omituisesti, salaperäisesti ja ikäänkuin sisäänpäin. Eskimo ajattelee, huomautti Johannes itselleen. Mutta ääneen hän sanoi: Minä olen mies, joka ei tunne itseään. Sanokaa minulle, kuka minä olen! Se on helposti sanottu, hymyili Irene. Mutta minä kirjoitan paremmin kuin minä puhun. Ja hän kirjoitti jälleen muistikirja-lehdelle ja ojensi sen Johannekselle.
Ja hän lisäsi vielä hilpeästi, että hän toivoi heidän jääneen tänne todellakin vanhan isänsä vuoksi, kuten he olivat sanoneet, eikä esim. eräiden sivuvaikuttimien. Näin sanoessaan hän katsoi leikillisesti Johannekseen, joka tunsi jälleen punastuvansa. Oliko Signe ehkä kertonut jotakin? Tiesikö vapaaherra ehkä, mitä kaikkea hänen tyttärensä joskus oli merkinnyt Johannekselle?
Johannes aavisti hämärästi, ettei Liisa tuollaisina hetkinään ollenkaan ollut taipuvainen tunnustamaan hänen yliherruuttaan. Nytkin hän luonnollisesti tahtoi kieltää kaikki, vaikka asia oli aivan selvä. »Ilman vain!» »Eikä se mitään ollutkaan!» vaikka oli tapahtunut jotakin Johannekselle hyvin loukkaavaa. Mutta juuri tuohan se oli niin Liisan tapaista. Loukata ensin ja kieltää sitten!
Kas niin, sano nyt vain pian ystävällinen sana Johannekselle ja jouduta sitten viilipyttyä pöytään. Etkö näe, että hän nälissään näkyisi saattavan vaikka sinutkin suuhunsa niellä. Ja tuo ankara vouti hymyili ystävällisesti.
Hänen rouvansa oli sensijaan kerran Helsingissä osoitettu Johannekselle. Pitkä, komea nainen. Hän oli ollut juuri astumassa vaunuihinsa, jotka olivat Seurahuoneen edessä odottaneet. Hänen ryhtinsä oli ollut moitteeton ja hänen upean vartalonsa kaarre aivan ruhtinaallinen. Sanottiinkin hänen olevan jonkun kaukaasialaisen lammasruhtinaan tyttären, jonka vuorineuvos oli tuonut mukanaan Moskovasta.
Kas niin, sido se jälleen kiinni". Huomenaamulla varhain kertoi Amrei Johannekselle kaikki, mitä vanhemmat olivat hänelle sanoneet ja antaneet, ja Johannes riemuitsi: "Voi, taivaan Jumala, anna anteeksi!