Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Antero ei osannut muuta kuin punastua, mutta kun hän tunsi punastuvansa, tiesi hän vaaleiden tuuheain kulmakarvainsa pistävän yhä enemmän esiin ja hänen korvissaan soi aina silloin sana: »Villakoira!» jonka promotsionitanssiaisissa oli takanaan kuiskauksena kuullut.
Minä pelkäsin, että Beauchêne viivyttelee, niin että sinä myöhästyt junasta." Mathieu tunsi punastuvansa, häntä vaivasi, sydäntänsä ahdisti, mutta hän vastasi, että päivällinen oli ollut hauska. Päästäkseen tästä puheenaineesta kysyi hän sitten leikillisellä äänellä: "No, lemmikki, mitä suurtöitä sinä olet tehnyt kolmellakymmenellä soullasi?"
Johannes tunsi punastuvansa vasten tahtoaan, joka harmitti häntä vielä enemmän. Sinä tunnet hyvin hänet? kysyi Muttila. Aivan ohimennen, vastasi Johannes välinpitämättömästi. Senverran, että voin sanoa tuntevani hänet. Kuten tiedät, olin ennen Rabbingin palveluksessa. Hän sytytti savukkeen voidakseen paremmin sietää Muttilan tutkistelevaa silmäystä.
Kiire oli. "No niin. Koskenalustan Antti laittoi terveisiä", sanoi hän vihdoin. Hän katsoi Hannaan ja hymyili. Hanna tunsi nyt punastuvansa. "Ja kirjeen", lisäsi hän sitten ja kaivoi povitaskustaan rutistuneen kuoren. "Kiitoksia", sanoi Hanna ja otti nopeasti kirjeen toisen ojennetusta kädestä, työnsi sen taskuunsa. "Hyvin siellä Antti jaksaa", jatkoi nyt työnjohtaja pyytämättä.
Ja hän lisäsi vielä hilpeästi, että hän toivoi heidän jääneen tänne todellakin vanhan isänsä vuoksi, kuten he olivat sanoneet, eikä esim. eräiden sivuvaikuttimien. Näin sanoessaan hän katsoi leikillisesti Johannekseen, joka tunsi jälleen punastuvansa. Oliko Signe ehkä kertonut jotakin? Tiesikö vapaaherra ehkä, mitä kaikkea hänen tyttärensä joskus oli merkinnyt Johannekselle?
»On vaan kaksi mahdollisuutta: joko Katjusha rakastaa Simonsonia eikä ollenkaan huoli siitä uhrauksesta, jota minä luulin hänelle tekeväni, taikka sitten hän yhä rakastaa minua ja juuri minun hyväkseni, hylkää minut ja ainaiseksi polttaa laivansa, yhtyen Simonsoniin», ajatteli Nehljudof ja häntä alkoi hävettää. Hän tunsi punastuvansa. Jos te rakastatte häntä... sanoi Nehljudof.
Hyvä, että tapasin teidät. Minun olisi kuitenkin täytynyt hakea tiedät käsiini. Minut? Johannes tunsi punastuvansa pelkästä mielihyvästä. Tämä oli tuttavuus, jonka hän aina oli asettanut kovin korkealle elämässään. Kerrankin mies, jota voi kunnioittaa! Kerrankin mies, jolla oli selvä suunta ja suuret ihanteelliset tarkoitusperät.
Hän tunsi monta kertaa punastuvansa. Kaikki oli hänelle niin outoa, ettei olisi uskonut, ellei omin silmin olisi nähnyt. Jälestäpäin vaivasi tämä muisto häntä kauan. Oli kuin omituinen, hivuttava nälkä olisi ahdistanut aina kun se vain mieleen johtui. Ja nyt se taas sukelsi esiin niin lämpimän kirkkaana kuin ilkkuen hänen omaa kohtaloaan.
Mitä tarkoitatte? kysyi Henrik hämmästyneenä. Jos ette pian ai'o mennä naimiseen Ellenin kanssa? jatkoi pappi. Henrik tunsi punastuvansa, vaan ei paikalla tietänyt mitä vastata. Tietysti kuitenkin on teidän aikomuksenne mennä hänelle mieheksi olettehan kelpo kunniallinen ihminen, ja kartano on hyvä sentähden en voi ymmärtää miksi ette pian voi järjestää tuota asiaa.
Tytöt kulkivat vallattoman huolimattomasti ja puhelivat sekä nauroivat ääneen. Olihan siinä paljonkin nuoruutta ja tuoreutta, mutta kumminkin tuo parvi harmitti Hartia. Hän tunsi punastuvansa sekin kiusa hänellä piti olla, että hän punastui yhtä helposti kuin koulutyttö.
Päivän Sana
Muut Etsivät