Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
"Voisi luulla, että me olemme rikoksentekijöitä. Voimmehan antaa vangita hänet, kun hän saapuu." "Ja sillä olisi kolmen kuukauden työ hukassa. Me saisimme kiinni suuren kalan, mutta pienemmät livahtaisivat verkosta oikealle ja vasemmalle. Maanantaina ovat ne kaikki kiinni. Vangitsemisesta ei voi olla kysymys." "Mitä teemme sitten?" "Jäämme pois junasta Canterburyssä." "Ja sitten?"
Junasta päin voimme nähdä savun nousevan monista paikoin, jota paitsi kolme kirkkoa ja joukko rakennuksia tuli näkösälle. Mielelläni olisin sinne pysähtynyt päiväksi, kun minulla oli syytä olettaa että luteerilaisia oli paikkakunnalla, mutta tämä ei voinut erityisistä syistä tapahtua.
Kun Couteauska läksi vaunuista Miromesnilkadun varrella ja sai nähdä, että kello jo oli puoli kuusi, alkoi hän kimittää, että hän varmaankin myöhästyy junasta, sillä hänellä oli asioita suoritettavana tuossa talossa ja sitten pitäisi hänen vielä noutaa se toinen lapsi.
Noin klo 11 astuin junasta, ja noin klo 11, sen tiesin, alkoi myöskin jumalanpalvelus tabernaakkelissa, joka oli 20 minuutin matkan päässä siitä paikasta. Otin ainoat ajopelit, jotka sinä päivänä olivat matkustavia odottamassa.
Työmiehet jotka aikoivat junasta jäädä, varustivat ruokalaukut käsiinsä ollaksensa valmiit hyppäämään, sillä junaa ei ollut tapana seisauttaa työmiesten pois menoa varten, ainoastaan kulkua hiukan hiljentää. Juna hiljensi vauhtiansa aseman kohdalla. Veturi hirnui lyhyeen ja tiheään, ikään kuin orit, jolla on vimmattu halu eteenpäin rientää. Ruokasäkit lentelivät vuorottain ja joukottain maahan.
Tämä ylimääräinen juna, jossa oli vain veturi, yksi matkustaja- ja yksi tavaravaunu, oli lähtevä Mantovasta kello 11. Padovassa matkustajien tuli lähteä junasta ja postivaunuissa jatkaa matkaa Brentajoen sillalle. Siellä toinen veturi, matkustaja- ja tavaravaunu oli valmiina lähtemään. Minun piti saattaa heitä perille asti. Corpo di Bacco! Kyllä siitä hyvät juomarahat lähtee.
Kun hän sanoi aikovansa ottaa hevosen, jotta ei myöhästyisi junasta, lausui Sérafine, joka tähän asti oli ollut ääneti: "Minun vaununi on tuolla alhaalla, ja minä aijon juuri sinnepäin. Saanko minä kyyditä teitä sinne?"
Savuakaan ei näkynyt, ja rakennukset olivat hauskan ja miellyttävän näköisiä. Nanaimoon mennessä honkametsä, merenlahdet ja hauskat järvet oikein houkuttelemalla houkuttelivat astumaan ulos junasta ja jäämään tänne. Sitäkin tehokkaammin tämä tuttavallisuus meihin vaikutti, kun tähän saakka oli kaikki ollut niin perin vierasta.
Olisin tahtonut laskeutua polvilleni jok'ainoan viereen ja kuiskata heille lohdutuksen sanoja. Mutta tohtori ei sallinut minun sitä tehdä. Niin pian kuin saavuimme asemalle, saattoi hän minut asemapäällikön virkahuoneeseen sekä toi minulle viiniä ja muita virvoituksia. Myöhään illalla saavuin Königinhofiin; matkatoverini olivat lähteneet junasta jo edellisellä asemalla.
Marianne oli vetänyt uutimen syrjään; koko säteilevä toukokuun aamun valaistus tulvasi sisään ja verhosi hänen neljänkolmatta vuotiaan terveen ja kukoistavan ihanuutensa iloiseen päivänpaisteesen. Mathieu, joka oli kolmea vuotta vanhempi, jumaloitsi vaimoaan. "Minulla on kiire, lemmikki, minä pelkään myöhästyväni junasta. Niin, koeta nyt tulla toimeen; sinullahan on vielä kolmekymmentä souta?"
Päivän Sana
Muut Etsivät