Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. toukokuuta 2025
Nämä luki vielä tuomari ja kääntyi sitten Antin puoleen: »Mite Antti tehen sanoisi?» Antti otti povitaskustaan neljäksi taitetun paperivihkon, aukasi sen ja syvällä kunnioituksella antoi sen tuomarin käteen.
Ei, Henrik, sanoi hän, vetäen povitaskustaan pienen pännäveitsen: katsos tämä tässä on hyvin terävä, suurempaa ei tarvita. Mitä tarkoitat? Hän osoitti pienellä liikkeellä vasemman käden valtimoa. Se on hyvin helppo kuolema, sanoi hän. Ei keskustelusta tullut mitään. Sen jälkeen ei Henrik ollut häntä tavannut. "Senkin luona minun pitäisi välttämättä käydä," ajatteli Henrik nyt, huokaisten.
Vaan ukot tiesivät, millaista se oli tuo referentiltä kysyminen ja vääntivät melkein jok'ikinen povitaskustaan paksun paperipinkan, jossa oli heidän lausuntonsa kirjoitettuna. Niitä kutsuttiin toimittajain kesken »vaalisaarnoiksi» ja melkein poikkeuksetta saivat ne vaeltaa kaappiin, josta ne sitten kesemmällä, kun sattui puutetta paremmasta käsikirjoituksesta, pääsivät julkisuuteen.
No kyllä se nyt tarkasti pitäen kaksi sataa markkaa riittää. No onhan tuota sen verran ja eihän sillä ole sielua, sanoi isäntä lompakkoa povitaskustaan kaivaessaan. Hän veti siitä kaksi suoraltaan olevaa satamarkkasta ja heitti Pyökäisen eteen pöydälle ja rupesi lähtemään kotiinsa päin. Syyskuun pilvinen ilta rupesi hämärtymään mustaksi yöksi.
No, setä! lausui hän isännän puoleen kääntyen; minulla oli ryyppy ja palanen ruokaa sekä kuusi lasia punssia... Rihveli esiin, isä Pung, niin pääsette käyttämästä aivojanne! Samalla hän veti povitaskustaan esiin lompakon; mutta tuskin oli hän ehtinyt siihen silmätä, ennenkuin hän salaman nopeudella pisti sen takaisin taskuunsa, ottaen sieltä sen sijaan toisen.
Kiire oli. "No niin. Koskenalustan Antti laittoi terveisiä", sanoi hän vihdoin. Hän katsoi Hannaan ja hymyili. Hanna tunsi nyt punastuvansa. "Ja kirjeen", lisäsi hän sitten ja kaivoi povitaskustaan rutistuneen kuoren. "Kiitoksia", sanoi Hanna ja otti nopeasti kirjeen toisen ojennetusta kädestä, työnsi sen taskuunsa. "Hyvin siellä Antti jaksaa", jatkoi nyt työnjohtaja pyytämättä.
Vasta yöllä hän heidät tunsi, sillä hän oli herrasmies. Hyvästi puettuna hän kuoli, velkavaatteet yllä, velkahattu päässä ja velkasaappaat jalassa. Hänen ainoaksi perillisekseen jäi kaupungin panttilaitos. Testamentti löydettiin hänen povitaskustaan: kahden markan panttilappu mustista liiveistä. Ne olivat olleet viimeinen jäännös hänen frakkipuvustaan. Muuta omaa hänellä ei ollut.
Näin sanoen vieras otti povitaskustaan paperin ja avonaisen kirjekuoren. Hannes katsahti paperiin, jossa oli ainoastaan kolme sanaa ja päivämäärä. Hän otti paperin ja kirjotti siihen nimensä. Vieras pani paperin kirjekuoreen. Tämän tapahtuessa Hannes jostakin syystä muisti Hinkin kertomuksen miten sen, joka tahtoo itsensä pirulle myödä, täytyy kirjottaa nimensä omalla verellään.
"Pitäkää te vaan Katri silkkinne", tarttui viimein Hakkilän Mattikin puheesen ja vetäsi povitaskustaan esiin lompakkonsa. "Tuossa on tytölle kaksikymmeninen silkiksi ja jos miten tuumitaan, niin lopetetaan akkojen lorut hyvin lyhyeen." Kalle ei tahtonut antaa Iidan ottaa vastaan Matin rahaa, mutta Matti sanoi: "anna tyttörievun se pitää.
Antin tyynesti totiset kasvot hieman värähtivät, mutta hyppäsi seisalleen, kaivoi povitaskustaan esille nimismiehen antaman paperin. Se neljäksi taitettu paperiarkki kädessään siirtyi Antti valliaidan portille. Soitti ovikelloa. Ei kuulunut hiiskaustakaan enempi kuin haudasta. Soitti kovemmin ja rupesi odottamaan. Silloin alkoi kuulua likeneviä voimakkaita askelia.
Päivän Sana
Muut Etsivät