United States or Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sentähden Hannes sanoi vaan: Se on hyvä. Ja oli ennen valmis kärsimään senkin, että Kerttu noiden sanojen johdosta näytti ilmeisesti kylmentyvän häntä kohtaan. Se on hyvä, toisti hän vielä melkein tahallisen koleasti. Mutta itse oli raueta suruun ja sanoi Kertulle: Minä näen, Kerttu, että sinä olet rakastanut minua enemmän kuin olen ansainnutkaan.
Unohdatte, että minullakin on miekka kupeellani, huusi Boris Mihailovitsh käyden miekkansa kahvaan. Me taistelemme sääntöjen mukaan. Valitkaa aseet! sanoi Gregor Gregorovitsh. Kun Hannes heräsi jälleen tuntoihinsa olivat molemmat lähteneet. Hän vaipui ymmärtämättä mitään sohvalle, ja kauan hieroi päätänsä, sekottaen kaiken tukkansa.
Frans ja hänen poikansa ja monet lapsetkin lukivat, ja lukivat kuin lystiksensä, ei muun vuoksi kuin saadaksensa tietää sotauutisia ja muuta mitätöntä Herra Jumala ja taivaallinen isä! jospa Hannes kirjottaakin lähtevänsä sotaan! lämähti nyt Kustaavan mieleen.
Kohtalo, jonka alaiseksi Suomi silloin tuli ja vaikka sittemmin onneksi kääntyneenä, oli sangen kova ja se pakottikin monen jättämään syntymämaansa ja muuttamaan "emämaahan," Ruotsiin. Oli kesäinen ilta v. 1810. K n pitäjään kirkkoa kohden kulki nuori, riutunut sotilas ratsastaen. Hän oli Paavolan Hannes.
"Mutta," vastasi Hannes huo'aten, "meidän välillämme on syvä juopa, jonka ylitse minun on mahdoton päästä." "Mikä on se juopa, jonka ylitse pääsön niin mahdottomaksi katsot. Etkö rakasta minua?" "Minä rakastan sydämmestäni sinua, sen tunnustan ja pyydän anteeksi että niin olen jo kauvan tehnyt. Mutta joku toinen asia on se, joka tekee sydämmeni hartaimman toivon turhaksi." "Mikä se sitte on.
Kerttu viipyi vähän aikaa pihalla, sitten varovasti rupesi nousemaan rappuja ja raotti keittiön ovea. Hannes oli arvannut oikein. Heti sisälle tultuansa Kustaava, mitään esipuheita pitämättä, oli tarttunut hänen tukkaansa ja pöllyytti nyt sitä ankarasti. Hannes, vaikka oli joku aika sitten ajanut puolen tusinaa täysikäisiä miehiä kadulle, otti vastaan äitinsä kurituksen nöyrästi kuin lapsi.
Kuulitteko? toisti kapteeni ompelijattarille, jotka nyt alkoivat myöskin toinen toisensa jälestä kulkea varpaisillaan salista eteiseen. Kun viimeinenkin oli mennyt, sanoi kapteeni: Ei kaiketi Kerttu ole unohtanut, että Hannes on Kertun mies?
Mutta kirjan rivien välistä nousi tukahutettu ajatus selvin sanoin: Minä olen antanut hänen kärsiä häpeää aviottoman lapsen synnyttämisestä! Hannes paiskasi kirjan voimakkaasti pöytään. Miksi tahdoinkaan porttoloita hävittää? Nehän ovat juuri minun kaltaisiani varten olemassa! Minun olisi pitänyt mennä porttolaan silloin keväällä.
Se nyt on ihme ja kumma, ettei saa olla rauhassa täällä sisälläkään tuolta katu-yleisöltä. Tietysti on Hannes Kolehmainen taas juossut jonkun uuden maailman-ennätyksen.
Kaikki kääntyivät ihmetellen häneen päin. Tä-tässä ei ole a-ainoastaan ra-rakkausjuttu. Ivan, voitko sanoa minulle missä olet tuohon naiseen tutustunut? Hannes rypisti silmänsä eikä vastannut mitään. Tahtoisitko sanoa minulle hänen osotteensa?