United States or Finland ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Maallinen isäkö», poika sanoi iloisena, »jonka voin nähdä kuten sinut ja jonka käteen voin tarttua kuten tartun sinun käteesi. Hänkö ei olekaan näkymätön kuten taivaallinen isä?» »Niin, rakas lapsi», äiti sanoi, »saat nähdä hänet ja puhutella häntä».
Laita vaatteeni kuntoon hyvissä ajoin. ELISABETH. Milloinka sinä jo lähdet? PASTORI. Siinäpä se! Minä en voi lähteä ennen kuin tulevan viikon lopussa. Huomenna alkaa rippikoulu. Ikävä seikka. Minun olisi pitänyt päästä heti jäljestä. ELISABETH. Rakas, taivaallinen isä kuinka tämä päättyy? NELJ
Jos jokainen puu olisi sanonut: "minä olen pyökkipuu ja minun on oikeus levittää oksiani joka haaralle, niinkuin veljeni, joka seisoo yksinään nummella," mitä tuosta ihanasta ryhmästä olisi tullut? Ja katsoen ylös viheriän, tiheän lehdistön lävitse sinistä taivasta kohden, minä sanoin: "Taivaallinen Isä, Sinä olet viisas! Minä en epäile enää.
Männikön kylän tietäjä-akat, jotka kuulivat ruohon kasvavan ja hämähäkkien kolmen virstan päästä kohajavan, ne arvelivat senvuoksi myös liian pelvon tällä kertaa turhaksi; taivaallinen Isä tahtoisi muka vain ylpeyttä rangaista ja koulumestarin Annan tähden ansaitsis Ojamylläri kyllä sitä.
Se on sinun ensimäinen taivaallinen tehtäväsi Jumalalta itseltään! Sinä lennät onnellisena ja autuaana että olet sinäkin saanut tehtävätä Jumalalta itseltään ja sinäkin saat toimia Jumalan omassa nimessä. Ja sinä ajattelet: tuon jutun rakkaudesta olen kyllä kuullut ennenkin eikä se ole minulle mitään vaikeata.
Saarna näytti olevan paki-parastaan minua varten. Aineena oli 'parjaus', ja minä voin vakuuttaa sinulle, että sen tutka sattui sydämeeni. "Mikä taivaallinen katsanto hänen kasvoissaan! Niissä ei kuitenkaan ole mitään naisenlaista, ellei samalla tavalla kuin enkelin kasvoissa täytyy olla jotakin nais-luontoista.
Mutta eihän hänellä, kun oikein asiaa ajatteli, ollut minkäänlaista tukea otaksumisilleen! Hän pysyi vaiti ja saarnamies jatkoi: "Veljesi Heikki puhui minulle, että olet muuttunut kummallisen kylmäksi häntä kohtaan. Kaiketi luulet itselläsi olevan siihen syytä. Mutta oletkos tunnustellut oman sydämesi kovuutta? Oletkos antanut anteeksi niin monta kertaa kuin taivaallinen isä neuvoo?
Eivät he nytkään sanaakaan sanoneet, mutta nyökkäsivät ystävällisesti toisellensa, ja taivaallinen valo loisti heidän silmistänsä. Muutaman päivän perästä astui tuo perhe laivaan Götebor'in satamassa ja lähti pohjas Amerikaan. Herra olkoon heidän kanssansa, ja tulkoon heidän toivonsa täytetyiksi siinä uudessa maassa!!! Rakas lukiani.
Hänen vieressään oli saviruukullinen vettä, ja musta leivänkannikka oli hänen ainoana ravintonaan. Heti kun Genoveeva oli tointunut ensimmäisestä kauhun- ja tuskanhuumauksestaan, risti hän palavan hartaasti kätensä, katsahti taivasta kohden ja rukoili kuumia kyyneliä vuodattaen: »Oi, rakas taivaallinen Isä! Täällä syvällä maan sisässä istun ja katsahdan puoleesi. Olen nyt aivan hylättynä.
Kuinka mitä, teidän ylhäisyytenne!... Luoja minun, taivaallinen Isä! siunaili eukko ja tenäsi: Suutelon vei ... vot suutelon! Kuka sinua suutelisi ja kuin? Mitä? Teidän jalosukuisuutenne! vannoi eukko: Kautta pyhien pussasi ... lupsasi ihan, pussas ja ... vot suutelon vei... Mutta silloin pelitappiostaan harmistunut pristavi hönkäisi: Juokse!... Käske antaa se takaisin sinulle... Suutelo!...