Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Toinen selitti: Ka sitä, joka vei sen kauppias Juntusen ja talokas Suokkaan pojat ... ja joka sitä kylän lammaskatrasta ajoi. Asia sotkeutui tämän selityksen johdosta. Vallesmanni jo siunaili: Mikä vietävän ukko se sielläkin jo poikia vie? Ka se oikea ukko ... se jolla on se paha nimi. No tääpä nyt vasta on...! Mistä se on kotoisin se ukko? sotkeutui toinen.
A minä, sanoo itsestään, tarkoitan: tshuhna sanoo, a minä hälle, Iivana Ivanovitshille olen puhemiehenä, sanoo. Luoja minun!... Puhemiehenä! siunaili leski-Annushka ja päivitteli: Ja minä, tyhmä, kun luulin, että hän sulhasena!
Viimein katras pysähtyi ja seisoi tiellä rauhallisena, kun takaa-ajajat saapuivat ja siunailivat: No senkös taivaaseen ne pojat hävisivät! Ei kukaan voinut sitä käsittää. Etsittiin, mutta mitään ei löytynyt. Joku siunaili jo: Mutta mitähän ne oikeastaan olivatkaan, kun hävisivät kuin tyhjä taivaaseen! Ja silloin välähti kaikkien mieleen ajatus telefoonista ja pahoista hengistä.
Iivana itse vastasi: Vot, vastasi hän ja kertoi: Kun minä olin nuori ... merkitsee ennen naimista, niin... Tiedätkö, montako henttua minulla oli?... Eh? Kuin kuinka monta? tarttui puhemies ja rutosti voitokkaana vastata tuprautti siihen Iivana: Seitsemän! Luoja minun!... Seitsemän! siunaili puhemies-eukko ihmeissänsä muka. Tarpeellisena, asiaan kuuluvana leikkinä hän tätä piti.
Mummu siunaili; sillä hänen mielestään oli ikäänkuin hän olisi katsellut itse rouva Margareetaa, niin vaalean ja omituisen näköinen oli Gunhilda. Tyttö kiivastui yhä enemmän; hän tepisteli lattialla niin, että mummu oikein vapisi: "Missä herra Jörgen on?" "Lähtenyt, mennyt hyvä neiti", änkytti mummu ja hiipihe samalla ovea kohti.
Eulaliina siunaili, mutta Sakari tuli uteliaaksi ja jo peräsi: »Mitähän tuo niin monella päällä tekee?» Mutta jo huomenna otti Eulaliina virkavapauden ja lähti kotiinsa, Sakarin kotipitäjään ja tämän seurakunnan välipitäjään valmistamaan myötäjäisiänsä. Sakarin oli määrä tulla myöhemmin ja viedä hänet kotiinsa, jossa päätettiin pitää häät.
Siitä se ei kumminkaan saanut tietoa, kuu se ei voinut matalasta lasista nähdä oven taustaa. Sen vuoksi se siitä poistui ja kapusi seinää myöten elotuvan ovensuun ikkunaan päin, puikahti ylimmäisestä ruudusta tupaan ja meni tuvan perälle asti ja alkoi lämmittää emännän oikeaa poskea. Se herätti kohta emännän unestaan. Hän viruttelihe, siunaili itsekseen ja nousi ylös.
Ei... Puhemiehenä... Iivana Ivanovitshin puhemiehenä, oikaisi puhemies-Annushka ja tenäsi: Niin että järkiään venäläinen ... oikeauskoinen venäläinen, eikä vain tshuhna... Sulhanen tää sinun! Luoja minun!... Luoja minun! Ihan siinä oli leskeltä pää mennä sekaisin. Hän touhusi, siunaili: Kiitos sinulle, Luoja, että oikea venäläinen ja että oikeauskoinen ja...
Mutta Pilkka ei tahtonut päästä yli kartanon, takajalat olivat niin jäykät. Taipaleelle Mooses kuitenkin lähti ja toivoi yhä, että vertyvät ne Pilkan jalat, kunhan se alkaa kävellä. Emäntäkin tuli portille katsomaan Mooseksen menoa ja seisoen kädet ristissä rinnoilla siunaili: »Hyvä Jumala sentään, miksi piti mennä hevonen. Se on marja Mooseksen mielestä.
Mutta nielun parhaillaan ollessa kuului hätäytynyt naisen huuto: »Mitä rosvoja te olette, kun vieraalla kartanolla tappelette? Poliisia minä huudan, jos ette asetu ja ole ihmisiksi.» Hätkähtivät sitä miehet, varsinkin Jussi. Seipäät laskeutuivat alas ja hämmästynyt nainen siunaili: »Ka! Herra siunatkoon!
Päivän Sana
Muut Etsivät