Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. lokakuuta 2025
Liisa tyrkkäsi Mikkoa niin, että tämä hoipertui äitinsä syliin, ja uhkasi siihenkin häntä, kädet nyrkissä. Lapin emäntä siunaili päätään heiluttaen. Liisan äiti etsi piiskat. Ja Liisa näki jo äidin muodosta sekä muutenkin tiesi, että piiskasauna nyt oli varma. Hän oli aivan masentunut, hävetti niin, että kuumiksi posket karahtivat.
Vähän ajan kuluttua tuli miesten vastaan nahkakauppias Kukkonen, joka ajeli lammasnahkoja ostamassa. Kun hevonen porhalsi hänen ohitseen, hihkasi Antti: »Nämä pojat menevät Ameriikkaan. Hei! Anna, Vatanen, tamman huhkia!» Silmät pyöreinä katseli vastaantulija heidän jälkeensä ja siunaili hänkin, ymmärtämättä mikä oli talon isännät saanut lähtemään Ameriikkaan.
Kaisa siunaili kotvasen aikaa, ja miehet odottivat, että Kaisa pyytäisi istumaan... Peläten ettei Kaisa sitä huomaisi tehdä, huomautti Antti jo Jussille: »Olisi pitänyt Kaisalta pyytää porsaalle maitoa juoda, jottei kuolisi janoon, kun mennään Liperiin.» Silloin älysi Kaisakin ja pyysi: »Eihän nyt vielä ole mihin kiire!
Se nyt valehteli tosissaan: siunaili poissa olevaa eukkoaan, kun se ei muka ollut hänelle Iivanan asiasta sanaakaan puhunut. Eh sinä, eukko kanalja!... Eh tuo hylky ... eukko tää minun ... kun ei sanaa halkaise! oli hän olevinansa.
Mä juoksin siis yli vuorten, laksoin, Ja niittyin, kunnasten, minkä jaksoin, Ja raikui huutoni rajaton: Nyt kevät on jo, nyt kevät on! Ja vanha Stiina, mi kevään tullen Keritsi lampaita, virkkoi mullen: Kyll' aika villoja kasvattaa, Ja huimat pojatki parran saa. Hups, syöksin villoihin kuperkeikkaa, Ja Stiina siunaili mointa seikkaa, Mä nousin pörröisnä maailmaan, Mut leuass' ollut ei karvaakaan.
Oven täyteinen vaatenyytti selässä työntyi silloin tupaan Kaino Josefiina, viskasi kantamuksensa lattialle ja siunaili: Siinä ovat nyt hynttyyt! Nyt siitä miehestä pääsi lopultakin ihminen rauhaan! Talon väki ei näyttänyt olevan tietävinänsäkään koko tulijasta.
Ainoastaan kaksi hoksasi, että he ovat härkiä, lautapäitä härkiä ja oitis ryhtyivät he pytty päässä puskusille, puskivat ja painoivat toisiaan, tosissaan kuin kaksi vihaista sonnia. Siltavouti ja lautamies pakoilivat pelokkaina nurkissa. Anna-Liisa siunaili ja hätäili. Kissa oli säikähtänyt, hypännyt päreorrelle, köyristeli siellä häntä- ja selkäkarvat porholla, ikenet irvellä ja viikset suorina.
Aivan pani taas silmälasit päähänsä, katsoi ulos akkunasta, ei nähnyt mitään, mutta ilmoitti: »On tok hyvä kun sai ostetuks nuo lasit, jotta näköö tok tätä mualimoo vähä viljemmältäkii!» Ja äidilläkin oli nyt niin hyvä olo. Hän keitti kahvit, ylisti poikansa hyviä avuja, siunaili sitä, kehui sen lukutaitoa ja kun hän myöhemmällä pesi pyttyjä, veisasi hän sitä tehdessänsä harrasta virttä.
Iloisesti hypähdellen ja hauskasti huudahdellen seurasi heitä pieni Julia. Anna koputti majan ikkunaluukulle neljä kertaa. Kuka siellä? kuului sisältä vanhan eukon kimakka ääni. Anna toisti koputuksensa äskeistä kovemmin. Onko se neiti?... Taivainen isä! siunaili nyt sama ääni. Hetken kuluttua avautui majan ovi, ja puolipukeissa oleva eukko näyttäytyi eteisen kynnyksellä.
Omituisesta aikeestaan tuoda Järvelän Santra salaisesti kotiinsa ei Valee ollut äidillensäkään mitään virkkanut. Muori oli hämillään, ja ihmeissään siunaili, kun poika yösydännä tytön kanssa tuli. Saatuaan Santran porstuan kamariin lähti Valee hevosta korjaamaan ja muori hiipi perään ja alkoi nuhdella ja kysellä tarkoituksia.
Päivän Sana
Muut Etsivät