United States or Panama ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun vastaus viipyi, varotti vielä Partanen: »Mutta niin kuin sanottu, niin meidän talossa eivät akat saa olla jouten. Työtä tehdään, että luut vain ryskävät, mutta syömisen puolta taas on, vaikka olisi kolme kahden tynnörin mahaa itsekullakin.» Mutta jos Partanen oli tähän asti ylpeillyt, niin alkoi nyt Kaisakin nenäänsä nostaa.
"Ei emännän tämän rievun tähden tarvitse pedoksi ja peijakkaaksi suuttua", sanoi Kalle, antaen takaisin sanan sanasta ja kaksi parhaasta. Sitte hän jokseenkin elävästi kuvasi, kuinka Kaisakin oli "samaa syntistä lihaa ja luuta, kuin muutkin ihmiset, vaikka hän kävikin körttiröijyssä." Vielä lisäsi Kalle: "Sitäpaitsi Riitan oma isä näki sen, kuin tuon esiliinan tyttärellenne annoin."
Sillä tawalla tultiin wihdoin kotiin eikä tarwinne kertoakaan, mikä ilo kotiwäessä syntyi, kun Kaisakin oli ihka eläwänä hakijain joukossa. Kauwan aikaa oli tyttö alakuloinen tuon tapauksen jälkeen. Kaikki ylimielisyydet jäiwät pois ja hänen elämässään tuli semmoinen muutos, että se kummastutti kaikkia ihmisiä.
Kaisa siunaili kotvasen aikaa, ja miehet odottivat, että Kaisa pyytäisi istumaan... Peläten ettei Kaisa sitä huomaisi tehdä, huomautti Antti jo Jussille: »Olisi pitänyt Kaisalta pyytää porsaalle maitoa juoda, jottei kuolisi janoon, kun mennään Liperiin.» Silloin älysi Kaisakin ja pyysi: »Eihän nyt vielä ole mihin kiire!
Mutta, hyvä rouva Hägg, vastusteli Toini, enhän minä tahdo jäädä tänne häiritsemään sekä teitä että miestänne. Tulin vain, kun olitte käskenyt ja kun Kaisakin sanoi teidän kysyneen Niin olenkin. Ja nyt olen ihastuksissani, kun sain teidät maistamaan lämpiäisiä. Mutta nähkääs, minä soisin, että miehenikin olisi hyvillään.
Jussiakin miellytti, että koko Karhun suku oli niin vakavamielistä väkeä, ja Kaisakin mielistyi kehumisesta. Tarjosi jo kolmannet kupit kahvia ja kainosteli nyt itseään, puhuen: »Ka mitäpä häntä ihminen tarvitsee turhaa huikennella ja huvitella. Pääsee tuota vähemmälläkin synnin teolla maan rakoon, niin kuin Makkos-vainajakin pääsi... Ottaisitte siitä nyt kolmannet kupit lämpimiksenne!»
Kaisakin sen tietää... Jäi vielä se ylin vaaranlaki kaskeamatta... Ka, kun ahdistaa henkeä... Ei nämä täältä ehkä heimolaisensa taloa hävitä, hyvää käymäpaikkaa... Jaksan minä, jaksan minä heidät ehkä pyhään mennessä sinne soutaa, kunhan tässä vähän huokaan... Vaan jos olisi jäänytkin mieluummin tänne omaansa hoitamaan...
Kaisakin myönsi: »Ahkeria ja kovia työmiehiähän ne ovat kaikki Vataset olleet. Eivätkä ole olleet mitään juoppojakaan! Tokko se tämä Jussikaan maistaakaan?» Antti selitti nyt tavallista vakavampana: »Ei tämä ole maistanut aikamiehenä ollessaan yhtään... Silloin yhden kerran sattui, kun se Riikosen tytön isä väkisin juotti, vaan siitä on jo alun kolmattakymmentä vuotta.»
"Kyllä sinä näit, ja siksi narrasit minun metsän läpi kulkemaan, tunnusta pois." "Tunnusta pois Jaakko, jos olet ottanut", kehoitti Kaisakin. "Minä en ole nähnyt mitään lompakkoa, sen vähemmän sahviaanista", väitti Jaakko. "Ahaa, mistäs sen sahviaaniseksi tiesit?" "Minä näin sen teillä Putkelan huutokaupassa." "Nyt olet mies kiinni eihän sitä minulla silloin vielä ollutkaan."
Päivällisen lopussa oli Hyvärinen sen verran rauhottunut, että kysyi emännältään: »Otrakakkoako sinä huomenna paistat?» »Otra. Arvelin paistaa ruisleipää, että saisi potaattikukon kuorta, vaan heitin sitte sen ensi viikkoon», vastasi emäntä. Anna Kaisakin tyyntyi, ja elämä lähti menemään ennallaan.