Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Päivällisen lopussa oli Hyvärinen sen verran rauhottunut, että kysyi emännältään: »Otrakakkoako sinä huomenna paistat?» »Otra. Arvelin paistaa ruisleipää, että saisi potaattikukon kuorta, vaan heitin sitte sen ensi viikkoon», vastasi emäntä. Anna Kaisakin tyyntyi, ja elämä lähti menemään ennallaan.
Selvää ruisleipää ei uudisviljelijä arvellut varojensa sallivan syödä, mahdollisesti joku ensimmäisistä, kun metsissä vielä vilisi riistaa ja vesissä kaloja, mutta siihen aikaan kun minä ensin kuulin puhuttavan suomalaisista, eli 1830-luvun alkupuolella, ei suomalaisilla koskaan ollut selvää ruisleipää, vielä harvemmin selvää ohra- tai kauraleipää.
No, tietenkin heill' oli jotain jakaa meillekin. »Ruisleipää Suomesta kai tuntenet?» Nuo Saukon Matin harvat sanaset ja reikäleivät, jotka poika toi ties mikä mahti niissä silloin voi mun aivan järjiltäni viedä mut sen kerran ainoan ma katunut oon lähtöäin. Jos olen milloinkaan ma tiennyt olevaksi isänmaan, niin silloin. FL
Ja hyviä herkkuja sitä nyt saatiin nähdä: neljä tiua munia, kaksi kinkkua, läskiä, makkaraa, lihaa, pannukakkuja, astiallinen paksuja herneitä, voita, nisuleipää, ruisleipää, ja paljon muita makupaloja, joiden luetteleminen kävisi tässä liian pitkäksi. "Hyvät ihmiset", kysyi mies, "mihinkä te tarvitsette tämän kaikki?" "Mihin?" sanoi Swart, "se tulee syötäväksi, se on meidän eväämme".
Oh, sinä levoton, mutisi akka, tuossa on sinulle palanen, ja pani samalle ikkunalle palasen ruisleipää. Poika purasi ahneesti sitä ja meni kävellen eteenpäin. Alkoi jo hämärtää. Mitja kulki riihien ja yrttitarhojen sivuitse Kistenevkan metsään.
Ja kelpo herkkuja nyt tuli näkyviin: kahdeksankymmentä kananmunaa, kaksi kinkkua, läskiä, makkaraa, lihaa, pannukakkuja, pytyllinen herneitä, voita, vehnäleipää, ruisleipää, ja paljon muita makupaloja, joiden luetteleminen tässä kävisi liian pitkäksi. »Mutta hyvät ihmiset», kysyi mies, »mihinkä te tarvitsette kaiken tämän?» »Mihinkäkö?» sanoi Swart. »Se tulee syötäväksi, se on meidän eväämme.»
Jos palveluksein vaihtaisin, Jos täss' en olla vois, Luo herran kenties joutuisin, Ruisleipää jolla ois. Mä kaupungissa palkkasen Saan kenties vaivoista, Niin usein mietin, mutta en Voi sinne haluta. Siell' lehtovuori oisiko, Mi katsoo järvehen? Ja päivä nousee laskeko Niin sulo herttainen? Siell' oisko laakso tuoksuva Ja nummen hongikko? Hän, jonka kuulen soittoa, Hän siellä olisko?
Anna sai nyt kalakeiton pöydälle ja Martta kaivoi laukustaan puolitoista paksua ruisleipää ja paperiin käärityn voiharkon, enemmän kuin kilon verran, ja niin ruvettiin syömään. Anna otti Joelin syliinsä ja rupesi lusikan kärjellä kalavelliä pistelemään sen suuhun ja ihaili lasta, kun se ei vierastanutkaan. Sitten hän kysyi: Siinä taistelussako se Taavakin sai surmansa?
Pekka otti pyssyn ja niin hän lähti Vapun kanssa Grillsin mökille. Illalla Pekka palasi myllystä. Jyvät oli jauhettu ja hän laski jauhosäkin kotaan. Vappu tuli ulos ja katseli jauhoja. "Kuule, Pekka, sinä jauhatat paremmin kuin Grills; tule sisään ja istahda lepäämään; tässä on sinulle vähän illallista." Ja Vappu toi pöytään paksua ruisleipää, voita ja juustoa.
Kääntelen saalista kädessäni, haistelen ja pistän pienen mureneen suuhunikin. Kaikesta päättäen se on hyvää ruisleipää, jota kyllä voi syödä, jos on siihen lisäksi voita ja muita särpimiä. No pianpahan näen, mitä talon puolesta vielä aamiaisen lisäksi annetaan. Lasken siis leivän kimpaleen pöydälle ja istahdan vuoteeni reunalle.
Päivän Sana
Muut Etsivät