United States or Svalbard and Jan Mayen ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Jokohan asiat nyt edistyy", ajatteli Per, "näin lempeä ja ystävällinen ei hän koskaan ole ollut". Per nousi ja kiitti ruoasta ja juomasta ja sitten hän meni. Mutta samassa kun hän läksi ovesta ulos, joku huusi häntä. Se oli englantilainen, joka tuli alas huoneestaan, missä oli uudestaan siivonnut ja järjestänyt pukuansa. Hän piti lompakkoa kädessä. "Here Mr.
Kerran kyllä putosivat suomukset hänen silmistään, mutta liian myöhään. Palvelija, jolla on kaksi lompakkoa! toisti kivalteri kaksinverroin kuuluvammalla äänellä; vannonpa, että tällaisessa tapauksessa ei isännällä ole lompakkoa ollenkaan. Vaikka minulla olisi taskussani tusina lompakoita sanoi mustalainen, huonosti peittäen hämmennystään, niin ei kenelläkään ole siihen mitään sanomista.
Se on totta, veliseni!... Mutta lahjakkuudella ei tässä maassa täytetä lompakkoa, ja kun on vierellä Polttopeili kuluttamassa, niin... Hän näyttää verrattain rauhalliselta astellessaan tuolla pappien välissä. Mutta lieneeköhän Anna Bränner levollinen?... Jumala tietää, kummanko sijassa olisin mieluummin! Hän on siis todellisesti rakastanut Odeliusta?
Siltavouti lähti siitä lompakkoa nimismiehelle viemään, mutta ei Olkkolan isäntä sittekään ottanut uskoakseen, että se oli sama kadonnut kappale, josta oli niin paljo melua ollut. Pitkin kesää kuulutettiin sitte kirkossa, että jos kuka laukku- tai muita venäläisiä sattuisi näkemään, niin pitäisi heitä kehottaa käymään nimismiehen puheilla.
Jack katseli kelpo kumppaniansa omituisilla silmillä. Hän taisi tietää, että mies ennakolta oli tuomittu rahojansa menettämään ja katsoi paremmaksi, että ne rikastuttaisivat hänen kuin jonkun muun lompakkoa. Hän nyykähytti päätänsä ja veti tuolin pöydän äärelle. Samassa tuokiossa koputti joku hiljaa ovea. "Se on vaan Kati", sanoi Mr Brown. Jack veti teljen syrjään ja ovi aukeni.
"Kyllä sinä näit, ja siksi narrasit minun metsän läpi kulkemaan, tunnusta pois." "Tunnusta pois Jaakko, jos olet ottanut", kehoitti Kaisakin. "Minä en ole nähnyt mitään lompakkoa, sen vähemmän sahviaanista", väitti Jaakko. "Ahaa, mistäs sen sahviaaniseksi tiesit?" "Minä näin sen teillä Putkelan huutokaupassa." "Nyt olet mies kiinni eihän sitä minulla silloin vielä ollutkaan."
Mökin syöpäläiset saatettiin rauhattomiksi lompakkoa etsiessä, mutta ei sitä kuitenkaan löytynyt. "Mies, sinä olet sen varmaan ottanet", tiuskasi nimismies Jaakolle. "Mi-mi-minäkö?" sammalsi Jaakko kalveten. "Sinä, se on pudonnut kaatuessa, ja sinä sen näit; se on ihan selvä." "Kaatuessa? enhän minä nähnyt kuin hevosen."
Kun lähteissäni muutin toisen palton päälleni, niin en kuolemaksenikaan muistanut muuttaa lompakkoa tämän palton 'karmantoon', vaan se jäi kun jäikin kotiin." "Eikö sinulla ole yhtään rahaa? Sanoithan tuolla maantiellä olevasi menossa muuriaismunan ostoon, etkä aikonut tulla täällä käymäänkään. Mistäs sinä silloin olisit rahat saanut?"
No, mitä herran mielestä tässä on merkillistä? kysyi Bruno, näyttäen kivalterille kädessään olevaa lompakkoa. Siinäkö?... Ei yhtään mitään, vastasi kivalteri; mokomia saa ostaa mistä kaupasta tahansa Tukholmassa ... mutta minä näin vilauksen toisesta, jonka ympärillä oli mitä somin punos... Siellä mahtaa olla isoja seteleitä, koska se on ollut niin suuren vaivan arvoinen.
Parasta on antaa vanhan lompakon mennä samaa tietä! ehdotti Bruno, Annan sanoista ja katseesta lauhtuneena, jotka molemmat lupasivat lohdutusta ja hellyyttä. Ei, minä tahdon pitää sen muistona... Se on ollut mukana valmistamassa minun kostoani ... minä tahdon joka päivä omistaa sille kiitollisen katseen. Minä kadehdin lompakkoa siitä onnesta.