Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Mä juoksin siis yli vuorten, laksoin, Ja niittyin, kunnasten, minkä jaksoin, Ja raikui huutoni rajaton: Nyt kevät on jo, nyt kevät on! Ja vanha Stiina, mi kevään tullen Keritsi lampaita, virkkoi mullen: Kyll' aika villoja kasvattaa, Ja huimat pojatki parran saa. Hups, syöksin villoihin kuperkeikkaa, Ja Stiina siunaili mointa seikkaa, Mä nousin pörröisnä maailmaan, Mut leuass' ollut ei karvaakaan.
Mik' on minun vallassa, sen täytän. Kieltäs kirvoita, on vuoro sinun!» Ja hän kärkevästi viittaa. Sipo tuumii tosissansa, toisen kiirehest' ei piittaa, pyörittää vain lakkiansa. Miettii, mik' ois onnekkaisin kansakunnalle ja maalle, virkkaa viimein: »Jos ma saisin lupakirjan kuninkaalle!» Hurtta huimat kulmat nostaa: »Sinä kuninkaihin? Miksi? Mulleko vai muille kostaa aiot mieles leppymiksi?
Muu jos auta ei, ma liehdon liekkiin toisen turman palon, liittoon siihen ryssät kiehdon, saamme tsaarin suuren, jalon.» Peljästyy Porccander: »Tänne ryntäisikö ryssät huimat? Eikö katkeis kansan jänne, päätyis päivät yhtä tuimat? Ehkä paras oisi uottaa, kunne kääntyy pyörä ajan, Luojaan uskaltaa ja luottaa, armoon kaiken armahtajan?»
Pois läksin maalta, kankahalta, Jonk' yö jo peittää vaipallaan; Mua pyhä sala-kammo valtaa, Jalompi henk' on valveillaan. Nyt halut huimat uinahtavi, Ja päivän hyrsky hiljenee, Vaan ihmislempi rinnassani Ja taivaan armo elelee. Oo hiljaa, koir', älä sinne tänne juokse! Mit' ukselt' aihelet? Tule nukkumaan sä lieden luokse! Tuon sulle patjat, pielukset.
Ja koskaan ei pyörteet huimat Tuo takaisin saalistaan, Näet himojen despootit tuimat Ei kylläänny milloinkaan. Perintöosa. Kaks vuosikymmentä kiitänyt Oli tapaansa tunnettuun, Nuo, jotka mun kasvatti jockeyks Elon hauskahan urheiluun. Isän, äidin muistolle siunaus, He tarkoitti kaunista niin, He valmiiks raivatun tieni Koki verhoa kukkasiin.
Myös piirrän hiukan puolueellisesti Siis lausu aina, kun sua maalailen, Ett' ainiaksi saan sun omaksen'! Kaksi. Linnan huonehissa läikkyy Sadat lampun-aurinkoiset, Kautta loistovirran väikkyy Tuoksut vienot, kummanmoiset. Kaikk' on säällään. Vieraat ehtii Huimat onnen kukkulalla, Syksyt kuihtuu, keväät lehtii Helmien ja kullan alla.
"Mut ennen kuin mä sulle Kaikk' kostan konnantyös, Sä turkkis anna mulle, Se hyv' on talviyöss'." Hän turkin hältä riisti Ja yllens puki sen. Se oli pulska, siisti, Mut turmiollinen. Sill' urhot innossansa Jo vainoo uhriaan: "Tuoll' on hän, turkissansa Hän kyllä tunnetaan." Ja käsivarret tuimat Aseita heiluttaa, Ja sivallukset huimat Miest' uhkaa uhkeaa.
Hassaatte jalkaa, Bolingbroke siis myöntyy. NORTHUMBERLAND. Hän teitä alapihass' odottaa. Suvainnettehan tulla alas sieltä? KUNINGAS RICHARD. Alas, alas tulen, niinkuin Phaeton, Joit' ohjat ryöstää huimat hevoskaakit. Siellä vallat alentuvat, Ja konnain eessä nöyrin kumartuvat. Alapihaan! Alas, kuningas ja hovi! Ei huuhkaan huutoon leivon laulu sovi. BOLINGBROKE. Mitä sanoo kuningas?
"Mut ennen kuin mä sulle Kaikk' kostan konnantyös, Sä turkkis anna mulle, Se hyv' on talviyöss'." Hän turkin hältä riisti Ja yllens puki sen. Se oli pulska, siisti, Mut turmiollinen. Sill' urhot innossansa Jo vainoo uhriaan: "Tuoll' on hän, turkistansa Hän kyllä tunnetaan." Ja käsivarret tuimat Aseita heiluttaa, Ja sivallukset huimat Miest' uhkaa uhkeaa.
Oletko milloinkaan missään maailmassa tällaista vilinää nähnyt? Kymmentuhansittain tulvailee ihmisiä etukaupungeista cityyn, useimmat ruumis eteenpäin kumarruksissa, kun kiire on kova käsissä. Entäs tämä hurja ajo kaikennäköisillä vaunuilla, joita vetää koirat, muulit, hevoset ja aasit. Niiden välitse kiitää kummitusten näköisinä huimat pikajalalla ajajat. Kaikilla on kiire, kova kiire.
Päivän Sana
Muut Etsivät