Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Maaria matala neiti, Pyhä piika pikkarainen, Läksi marjan katsantahan, Punapuolan poimintahan, Hyppisillähän hyvillä, Kätösillä kaunehilla. Meni mäen, meni toisen, Niin mäellä kolmannella, Keksi marjasen mäeltä, Punapuolan kankahalta. Niin meni mäen niskalle, Itse tuon sanoiksi virkki: "On marja näkemiähän, Puola ilmon luomiahan, Ylähähkö maasta syöä, Alahahko puuhun nosta."
"Nosta karhu kankahalta, viiasta vihainen kissa, korvesta koverakoura, havun alta harvahammas Pohjolan kujan perille, Pohjan karjan käytäville!" Siitä Pohjolan emäntä sanan virkkoi, noin nimesi: "Jo minulta valta vaipui, jo aleni arvioni: eloni meni merehen, sampo särkyi lainehisin!" Läksi itkien kotihin, polotellen pohjosehen.
Kauan etsin kankahalta Mansikkata mieluisata, Kauan puron partahalta Kukkaa lemmen liehuvata. Etsin taivon purppuroista Lemmen punaa loistavata, Mustan yönki haamustoista Onnen kultakiehkurata. Etsin tyyntä lemmen silmää Sinipilvein pieleksistä, Tutkin tähtein tulta selvää Kiiltohelmein hettehistä. Etsin.
Talonpoika takoo, Keihäitä keittää, Poika naittaa, Tyttöjä työntää, Savisissa saappahissa, Kirjavissa kintahissa. Meren römä rönkyy, Tuulonen tuulee, Kuningas kuulee, Viieltä virstalta, Kuuelta kulmalta, Seitsemältä selkoselta, Kaheksalta kankahalta. Ken Teron tietää? Ken Teron tietää?
Keksi marjasen mäeltä, punapuolan kankahalta: on marja näkemiänsä, puola ilmoin luomiansa, ylähähkö maasta syöä, alahahko puuhun nousta! Tempoi kartun kankahalta, jolla marjan maahan sorti. Niinpä marja maasta nousi kaunoisille kautoloille, kaunoisilta kautoloilta puhtahille polviloille, puhtahilta polviloilta heleville helmasille.
Tempoi kxaun kankahalta, Mäeltä rasakan männyn, Sillä marjan maahan sortoi, Marja maahan seisataksen. Niinpä marja maasta nousi Kaunoisilte kautoloille, Kaunoisilta kautoloilta, Puhtahilte polviloille, Puhtahilta polviloilta, Heleville helmoillehen. Nousi siitä vyörivoille, Vyörivoilta ryntähille, Ryntähiltä leuoillehen, Leuoiltahan hnulillehen.
Paha on olla paimenessa, tyttölapsen liiatenki: mato heinässä matavi, sisiliskot siuottavi. Ei mato maellutkana, sisilisko siuotellut. Kirkui marjanen mäeltä, puolukkainen kankahalta: "Tule, neiti, noppimahan, punaposki, poimimahan, tinarinta, riipimähän, vyö vaski, valitsemahan, ennenkuin etana syöpi, mato musta muikkoavi!
Sanan virkkoi, noin nimesi: "Vielä muistan muunki keinon, toki toisen tien osoan: nostan karhun kankahalta, korvesta koverakouran päälle Väinölän elojen, Kalevalan karjan päälle." Nosti karhun kankahalta, kontion kovilta mailta noille Väinölän ahoille, Kalevalan karjamaille. Vaka vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: "Veli, seppo Ilmarinen!
Lujahutti luikullansa, toitahutti torvellansa kolmasti kotimäellä, kuuesti kujosten suussa. Tuop' on Ilmarin emäntä, sepon akka, selvä nainen, viikon maiotta viruvi, kesävoitta kellettävi. Kuuli suolta soittamisen, kajahuksen kankahalta. Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Ole kiitetty, Jumala! Torvi soipi, karja saapi!
Ja me ymmärrämme, että Marjatta oli kesäisenä päivänä vaipunut mättäällä syvään uneen ja nähnyt kauniin näön, jossa »marjanen mäeltä, puolukkainen kankahalta» kirkui hänelle: »tule, neiti, minua poimimaan!» Semmoinen oli Marjatan uni. Mutta unella oli ilmeinen seurauksensa: Se oli hänen neitseellisyysunelmansa katkera loppu. Pian äiti alkoi arvata asian oikean laidan, vaan salasi ajatuksensa.
Päivän Sana
Muut Etsivät