United States or Somalia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Maaria matala neiti, Pyhä piika pikkarainen, Läksi marjan katsantahan, Punapuolan poimintahan, Hyppisillähän hyvillä, Kätösillä kaunehilla. Meni mäen, meni toisen, Niin mäellä kolmannella, Keksi marjasen mäeltä, Punapuolan kankahalta. Niin meni mäen niskalle, Itse tuon sanoiksi virkki: "On marja näkemiähän, Puola ilmon luomiahan, Ylähähkö maasta syöä, Alahahko puuhun nosta."
Sitten herra Heinrikki Läksi Lallolan talosta, Lapset lauleli jälestä, Lapset laiskat Lallolassa: "Jo kävi meillä ihmisiä, Joivat tynnyrist' oluen, Kakun söivät kammarista, Laoit heiniä laosta, Heiniä hevosen syöä, Kannoit kauroja lisäksi."
Kullervo ymmärtää, mitä hänellä on tässä tehtävää: hän tempaa miekkansa tupesta, kääntelee, katselee sitä, ja kysyy viimein: »Tokko tuon tekisi mieli Syöä syyllistä lihoa, Viallista verta juoa?» Ja miekka isäntänsä mielen käsittää; se vastaa: »Miks' en söisi mielelläni, Söisi syyllistä lihoa, Viallista verta joisi? Syön lihoa syyttömänkin, Juon verta viattomankin».
Ajella karuttelevi Kaksi päivä'ä keväistä, Kaksi yötä järjestänsä; Sanoi piltti pikkuruinen, Vantti vaaksan korkuhuinen: "Jo minun tulevi nälkä, Kun ei syöä eikä juoa Eikä purtua pietä." Sanoi herra Heinrikki: "Jo pian talo tulevi; Lallola on lahen takana, Hyvä neuvo niemen päässä, Siinä syömme, siinä juomme, Siinä purtua piämme."
Vaan en kuole Koiterehen, En kaau kalojen syöä; Vielä nyt tätä nykyä, Vielä tällä kymmenellä, Lempipaitoihin paneme, Lyöme lykkyvaattehisin. Vielä tälle vienoselle, Vielä vienopäiväiselle, Kolkkavi kosijan kengät, Välkkävi vävyn kypärät; Pian Pielinen pesevi, Vesi kuulu kuuroavi, Vesi vallan valkasevi, Enon valkama valavi. Sepä vasta sen pahempi.
Otti vitsan viiakosta, katajaisen karjanruoskan; sorti suohon lehmäkarjan, härät murtohon murenti puoliksi susien syöä, puolen korven kontioille. Suet lausui lehmäsiksi, karhut karjaksi rakenti, minkä pisti Pienikiksi, kunka Kyytäksi kyhäisi. Lonkui päivä lounahasen, kiertyi keski-illoillensa, kulki kuusikon tasalle, lenti lehmäslypsykselle.
Vieähän Tähen hevonen, Tallihin talutetahan, Hienot heinät heitetähän, Kauravakka kannetahan; Tähti tuoahan tupahan, Päähän pöyän laitetahan; Tuoppi tuoahan olutta, Mettä kannu kannetahan: "Syö'pä, juo'pa Tähti kulta!" "En taho syöä, enkä juoa, Kun en nähne neitoani; Missäp' on minun omani, Kussa Suometar soria?" Suometar soria neiti Itse aitasta sanovi: "Sulhoseni suotuseni, Ylkäni ylimäiseni!
Suotta survoin suuret jauhot, Kiusan karkiat karistin, Syöä ankaran anopin, Tulikulkun kuiskaella, Päässä pitkän pintapöyän, Kultalaiasta kupista; Itse mie miniä raukka Syön tahasta taikinoa, Apan jauhoja kiveltä, Liesipankko pöytänäni Kapusta lusikkanani, Kattila kupin siassa. Survo nyt itse suuri muori, Ja jauha jalo emäntä, Kun sa pojan pois porotit, Hylkäsit hyvän miniän!
Kysyi mieltä miekaltansa, tokko tuon tekisi mieli syöä syyllistä lihoa, viallista verta juoa. Miekka mietti miehen mielen, arvasi uron pakinan. Vastasi sanalla tuolla: "Miks' en söisi mielelläni, söisi syyllistä lihoa, viallista verta joisi? Syön lihoa syyttömänki, juon verta viattomanki."
Siellä piile vuosi, toinen, käy kotihin kolmannella tutuille ison tuville, vanhempasi valkamoille!" Yhdeksäskolmatta runo Lemminkäinen, lieto poika, itse kaunis Kaukomieli, saapi säkkihin evästä, kesävoita vakkahansa, vuoeksensa voita syöä, toiseksi sianlihoa. Siitä läksi piilemähän, sekä läksi jotta joutui.