United States or Croatia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Betyn silmät olivat pyöreänä kauhusta. Olga ja Hanna koettivat näyttää kummastusta. Mutta huulien ympärillä somasti hytkähteli ja Betty sen pian älysi. »Ettehän vaan te? Kyllä olette, minä sen näen silmistännekin. Malttakaas!» Hän sieppasi vitsan luudasta ja rupesi aika lailla hosumaan tyttöjen sääriä.
Niillehän juuri kuului se piispan määräämä rautaisen vitsan heilutus, eikä heille, samoin kun nämäkin tutkimukset olivat kun yö ja päivä toisiinsa verraten. Tuntui ihan siltä, että he ovat auringon poikia siihen nähden, kun pirttikartanon puolen joukkoa tuskin voi sanoa kuunkaan lapsiksi heidän valoonsa verraten.
Itse asiassa jokaista harmitti Jannen menettely, ja se harmi yltyi sitä mukaa kun sylellä voideltuja vitsan jälkiä rupesi kirvelemään. Kukaan vaan ei olisi halunnut sitä suuttumustansa ilmaista ja siten ensimmäisenä osottaa, että häneen on sattunut kipeästi. Vihdoin rohkasi toki Vesa luontonsa: Jannelle kostaaksensa hän kehasi: Olisi meidän renki Matti osannut antaa kovemminkin.
Vasta neljäntenä vuonna, jos ei vaimo varoituksista ottaisi totellakseen, tuokoon mies vitsan kotiin, vaan: »Tuopa turkin helman alla, Talon toisen tietämättä!» Ei nytkään ensi-aluksi pitäisi muuta kuin uhkailla: vasta kun se keino nähdään riittämättömäksi, kurittakoon mies vaimoansa, mutta salaa: »Neuvo nelisnurkkaisessa,
Mistä seurasi ankara, vitsan uhalla annettu kielto olla sen jälkeen ollenkaan menemättä veneeseen, jollei kokka ole lujasti maissa kiinni ja tuuli maihin tai piiat pesemässä pyykkiä rannassa.
"Se pitää pois juuritettaman," sanoi hän äidille, ja kohta kun Thorbjörn oli täyteen kolme vuotta, otti isä toisinaan vitsan käteensä, siten pakottaen poikaa kantamaan kaikki halot paikallensa, ylösottamaan sitä kuppia, minkä hän äsken oli laattialle viskannut, silittämään kissaa, jota hän oli lyönyt. Mutta äiti mielellään läksi huoneesta, kuin isä sille päälle tuli.
Kun meni makoamahan, otti vitsan vierehensä, nahkaruoskan naulaltansa, ei ketänä muuta vasten, vasten vaivaista minua. "Meninpä minäki itse illalla makoamahan, sulhon vierehen venähyin; laski sulho vierehensä antoi kyllin kyynäspäätä, viljalta vihaista kättä, paljo paksuja pajuja, mursunluista ruoskan vartta. "Nousin kylmältä kyleltä, viluiselta vuotehelta.
Nimeni Edgar on, sun isäs poika. Jumalat vanhurskaat on; himoistamme He meille vitsan kiertää: sama musta Pahuuden paikka, jossa sun hän siitti, Vei näön hältä. EDMUND. Totta, aivan totta. Nyt täys on kierto tehty: tässä olen. ALBANIAN HERTTUA. Kuninkaallista verta käyntiskin Jo ilmoitti. Sua syleillä mun täytyy. Surusta sydämeni murtukoon, Jos sua vihasin tai isääs koskaan!
Niin sanoo jalomielinen Sjöblom, suoden ystävälleen mielihyvän saada kantaa voitonmerkkiä. "Vie sinä vaan hauki edeltäpäin kotia; minä tässä siivoan veneen ja pistäyn vielä puodissa, tupakkia sitä pitäisi hankkia huomiseksi." "Ei, no, tuota..." "No ota nyt vaan hauki ja astu kotia; kyllä minä sitten tulen vähän ajan perästä." "Samahan se nyt on", virkkaa Sjöblom, ja ottaa pajupehkosta vitsan.
Kohta senjälkeen antoi Taavetti vitsan Uotille, sanoen: "Ota se! Tästedes on asia sinun käyttää sitä, vaan käytä varovasti ja ei koskaan vihassa!"