United States or Tajikistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaikealle tämä hänestä tuntui; Tiina Katrilta hän monta kertaa puutteessaan oli avun saanut; nyt siitä varmaankin tuli loppu, kuinka hän enää uskaltaisi mennä pyytämäänkään. Hän pani leivänkuoren kainaloonsa, sieppasi luudasta vitsan ja tarttui Villen käsivarteen. Poika yhä parkui; pelkäsi hänelle annettavan. »Oletkos hiljaa», sanoi äiti ja vei häntä sisään.
Näin nyt Aatun mökille käy harvinainen saatto. Päivä painuu läntehen, on juhannuksen aatto. Joka töllin saunasta nyt vitsan viuhke soipi, lehvät nuoret lemuaa ja huuru huppeloipi. Aatu-ukolla yksin ei ole juhannust', ei juhlaa. Harvoin pyhäpäiviäänkin lepohon hän tuhlaa. Aatu-ukko pajassansa yksin takoo, takoo. Savu milloin kohoaa ja milloin maahan sakoo. Vanha on jo Aatu-ukko. Elon pyörä luistaa.
Hän istahti nyt kivimöhkäleelle tien viereen, antoi lampaiden vielä syödä, pani vitsan viereensä ja laski lammasnahkaisen esiliinansa, jota hän oli pitänyt kiinni vasemmalla kädellään, putoamaan. Siitä putosi suuri joukko kauniita alppikukkia. Hän alkoi sitoa seppelettä. "Siniset kukat sopivat parhaiten hänen ruskeaan tukkaansa", virkkoi hän sitoen uutterasti.
Ja omituista tässä oli vielä se seikka, että tuo sananlasku, kuten tiedetään, oli juuri Manassen isän sepittämä viisaus. Hän oli siis tehnyt sananlaskun, hän myös »vitsan», Manassen.
Himmeliini irroitti kätensä Matista; hän huomasi olevansa tekemisissä ylivoiman kanssa, Matti kuitenkin piteli hänestä yhä kiini ja kysyi: mitäs tälle lurjukselle, Yrjö, tehdään? Ja puukollansa leikkasi Yrjö tuomesta, joka kasvoi kodan vieressä, pienen norean vitsan ja antoi sen Matille ja sanoi: Piiskataan se kakara, ehkä parantaa tapansa!
Kansallisen omantunnon ääni Kajahtaa nyt kautta Itä-Suomen, Rajojenkin tuolla puolen tuntuu: Nouse, kansa, valvo vanha suku, Kauan kaihoksissa unteloinut Alla vitsan vierahan ja vallan!
Petu istui lattialla uunin luona, selkä seinää vasten nojautuneena. Näki heti vitsan äidin kädessä ja alkoi itkeä. Oikein arvattu, äiti tuli vakavalla muodolla suoraa päätä häntä kohden. Eikä auttanut vaikka poika potki, väänteli, heitti pitkäkseen ja huusi niin paljon kuin kurkusta läksi.
Vielä suuresta surusta Saaneepi moni sanoa; O te vuoret, kaatukatte, Kukkulat kukistukatte Meidän päällemme pakossa, Onnen peitoksi pahimman, Varjoksi Jumalan vitsan. Vaan ei vuorista apua, Turva tuskan kukkuloista, Suuri on suru tuleva, Raskas kaiken kansan päälle, Ett'ei liene ennen kuultu Surkeutta suurempata, Niin on vaivoa veristä." Tuli kiinni tuorehessa, Viha nähty viinapuussa!
Minä aina pelkään että jos lienee meidän vanhempain syntein tähden. Olen rukoillut Jumalaa, että kääntäisi vitsan meihin, jotka olemme sen ansainneet, ja päästäisi viattoman. Ennen toki kärsisi itse vaikka minkälaista kipua, kuin katselisi lastaan tuossa tilassa. Mutta voi siinä olla toinenkin tarkoitus. Ehkä hän on asetettu meille kaikille varoitukseksi ja neuvoksi. Ehkä niinkin.
Astui päivän, astui toisen, päivänäpä kolmantena ennätti meri etehen, ruokoranta vastahansa: tuohon yöhyt yllättävi, pimeä piättelevi. Siinä itki impi illan, kaikerteli kaiken yötä rannalla vesikivellä, laajalla lahen perällä. Aamulla ani varahin katsoi tuonne niemen päähän: kolme oli neittä niemen päässä ... ne on merta kylpemässä! Aino neiti neljänneksi, vitsan varpa viienneksi!