Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Pian ne sieltä saaren takaa! Pian ne sieltä ... kyllä ne sieltä...! Yhtenä läähätyksenä käypi koko katu, yhä kiihtyy menon vauhti, ja vinkuen, haukkuen pakenevat joukon jaloista rakkikoirat sivukatujen suihin ja porttikäytäviin. Ei me ehditä! Juostaan, juostaan! Jo on koko ranta täynnä ihmisiä ... ei me päästä likellekään ... tuossa ne nyt jo... Herrra ! Siunaus jää juoksun pakossa päättämättä...
Vielä suuresta surusta Saaneepi moni sanoa; O te vuoret, kaatukatte, Kukkulat kukistukatte Meidän päällemme pakossa, Onnen peitoksi pahimman, Varjoksi Jumalan vitsan. Vaan ei vuorista apua, Turva tuskan kukkuloista, Suuri on suru tuleva, Raskas kaiken kansan päälle, Ett'ei liene ennen kuultu Surkeutta suurempata, Niin on vaivoa veristä." Tuli kiinni tuorehessa, Viha nähty viinapuussa!
Jopa joutuupi lähemmä, Herran laumoa likeni, Kansa parkuupi pakossa; Mooses huokais hartahasti: »Ei vara edespäin mennä, Sia siirtyä sivulle; Vesi väljä on edessä, Kalliotkin kahden puolen, Jäljessä vihaaja julma; Miekka välkkyypi verinen, Henki huokuupi hevoisten». Kohta kuuluupi humina, Puhui pilvestä Jumala: »Mitä Mooses huokaelet, Valitat niin vaikeasti?
Hovimarsalkanrouva oli elänyt nuoruutensa ajan hovissa ja siellä viettänyt monta päivää hovisääntöjen sielua rasittavassa pakossa ja monta yötä ompelemassa niitä pukuja, joiden oli määrä maailmalta salata kuinka köyhä Gunilla neiti oli, milloinkaan valittamatta päivän tahi yön raskautta, pakkoa tahi köyhyyttä. Syynä siihen oli se, että hänessä epäkauniin kuoren alla piili luja ja nöyrä sielu.
Saatua tämän sanoman Paljon hämmästyi Herodes, Kaikki kaupunki vapisi; Aivan pelkäsit pahasti Syttyvän sodan verisen. Uuden tullessa isännän. Saavat tietäjät totuuden Tietää kautta kirjamiesten. Jotka kutsutti kokokin Herodes hädän pakossa: Kuss' on syntynyt kuningas? "Paras Herra Bethelissä." Läksit kohta kiiruhusti, Menit matkahan hopussa. Ilmestyi idässä tähti, Ennen saattaja sanoman.
Kun siis Ludvig, syvässä äänettömyydessä kuluneen hetken jälkeen, jälleen puhui, tapahtui se samalla äänellä, mutta muuttuneessa hengessä. »Mutta Jumala varjelkoon», lausui kuningas, »että me, Kaikkein Kristillisin Kuningas, sallisimme muuten kuin suurimmassa pakossa vuodattaa kristityn verta, jos me jollakin vähemmällä kuin kunniamme hinnalla voisimme välttää semmoisen onnettomuuden.
Jopa joutuupi lähemmä. Herran laumoa likeni; Kansa parkuupi pakossa, Mooses huokas hartahasti: "Ei vara edespäin mennä, Sia siirtyä sivulle; Vesi väljä on edessä, Kalliotkin kahden puolen, Jäljessä vihaaja julma; Miekka välkkyvi verinen. Henki huokuupi hevoisten." Kohta kuuluupi humina, Puhui pilvestä Jumala: "Mitä Mooses huokaelet, Valitat niin vaikeasti?
Päivän Sana
Muut Etsivät