Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
HILMA (katselee hiilustaa). Oi, en minä itsekään sitä ymmärrä. Se oli sellainen raskas syys ilta ... me palasimme rustmestarin veljen häistä Rauhalasta. Siellä oli tanssittu paljon ja muuten pidetty hauskaa. Minä olin ensikerran sellaisissa loistavissa ja hilpeissä kemuissa. Matkalla minua vähän vilutti, kun olin lähtiessä hiestyneenä. Hän sanoi, että minun pitäisi saada jotain lämmikettä, etten tulisi sairaaksi. Ja sitten pyysi hän minun panemaan valkeata pesään hänen huoneessaan ... kaikki makasivat silloin jo. Minä join siellä lämmintä viiniä ... ja sitten, siinä hiipuvan hiilustan ääressä tuntui niin maailmasta eroitetulta ja lämpimältä ja raukaisevalta. Hän puhui niin hyvästi ja oh! minä olin joutunut hänen valtaansa, minä tunsin sen, mutta minun päähäni ei tunkeutunut ainoatakaan pelastavaa ajatusta, olin ihan typertynyt. Siitä hetkestä asti olen minä vihannut rustmestaria. Minä olen tuntenut, että hän jollakin tavalla on hallinut minun vapauttani. Vaikka en ole tietänytkään, että minun kurjuuteni on näin pitkälle mennyttä, vihasin häntä kuitenkin. Nyt kun sen tiedän, nyt minä inhoon ja pelkään häntä. Muori hyvä!
Ja haudoit työtäsi. Niin pitkälle niin myöhäiseen, Alfred. Ooh, kuinka vihasin sinun työtäsi! Vaan sehän on nyt loppunut. Johan vain! Kun nyt olet ryhtynyt toiseen, joka on vielä pahempi. Pahempi! Kun on kysymys lapsesta, sanotko sitä pahemmaksi? Sanon, minä sanon. Meidän kahden suhteeseen nähden sanon minä sitä siksi. Vaan minä en kärsi sitä, Alfred! Minä en kärsi, sen sanon sinulle!
Minä vihasin sinua, ja ainoastaan sen tähden, että olit köyhä, omantuntoni mukaan puhuen, en sinussa muuta vikaa löytänyt. Minä sain sinun petoksella sotamieheksi. Sillä jo luulin päässeeni tarkotukseni perille, mutta se oli turhaa. En ymmärtänyt silloin, että puhtaat sydämet voivat toisiinsa eriämättömästi kiintyä, sillä minä olin itse kokonaan turmeltunut.
GRANSKOG: Vai vihaa? KERTTU: Ehkä sitäkin. Minä vihasin teitä siihen aikaan enempi kuin ketään muuta ihmistä maailmassa. GRANSKOG: Ja miksi? KERTTU: Siksi, että minä tunsin olevani teidän vallassanne. GRANSKOG: Te? Olitteko te minun vallassani? KERTTU: Olin. Mutta te ette käyttänyt valtaanne, ja siksi juuri minä teitä vihasinkin. GRANSKOG: Tunnustinhan minä teille rakkauteni.
Minä kavahdin ylös, otin sen naulastansa ja käänsin kuvan seinään päin. Kuinka minä vihasin noita kasvoja. Kuinka paljon kevytmielisyyttä, valhetta ja petosta peitti tuo valkoinen otsa, joka hautakummulla minua oikein hurmasi! Kirkkaana valona oli se valaissut minua tuntemattomaan maailmaan. Puoleksi tietämättäni olin seurannut sen petollista valoa ja hänen tähtensä luopunut vanhasta kodistani.
Osa, jota minun oli näyteltävä, kiusasi minua, ja koko ajan olin istunut äänettömänä tuntien vuoroin häpeää, vuoroin naurunhalua. Mutta nyt en jaksanut enempää, vaan pyysin Alania jättämään minut rauhaan, kun olin jo muka parempi. Sanat tahtoivat takertua kurkkuuni, sillä minä vihasin valehtelemista. Mutta änkyttämiseni oli vain eduksi.
Lause 'Jumalan vanhurskaus', jota minä ennen vihasin niin paljon, kävi nyt rakkaaksi ja kalliiksi lempi- ja lohdutussanaksi. Tämä paikka Paavalin epistolassa oli minulle todellinen paratiisin portti."
Silloin suututti minua se, mitä meistä sanoitte, ja minä melkein vihasin teitä, mutta nyt olen tullut huomaamaan, että te olitte oikeassa ja me väärässä. Samaa tahdon minäkin saada sanotuksi, sanoi Antero. Laurissa on mahtanut minä sanon nyt Lauriksi Niin, sanokaa vaan ... sano vaan. Laurissa on mahtanut tapahtua suuri muutos sitten kun viimeksi tapasimme toisemme. Ainakin minä toivoisin niin
HOOKON. Elkää soimatko taivasta, piispa! Te olette paljon vihannut! NIKOLAUS PIISPA. Niin, minä olen paljon vihannut; vihannut joka päätä tässä maassa, joka on kohonnut joukon ylitse. Mutta minä vihasin sentähden, ett'en voinut rakastaa. Ihania naisia, oi, minä voisin nielaista heitä vieläkin säkenöivin silmin!
Tästä syystä minä en ollenkaan rakastanut vanhurskasta ja närkästynyttä Jumalaa, vaan salaisesti vihasin häntä ja ajattelin itsekseni, eikö siinä ole kyllin, että Jumala on tuominnut meidät ijankaikkiseen kuolemaan Adamin synnin tähden, ja että meidän pitää kärsiä niin paljon huolta ja vaivaa tässä elämässä?
Päivän Sana
Muut Etsivät