Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025


Mielellään olisi hän vaikka hengellään pelastanut vieläkin tuon rakastetun majurin... Mutta ennenkuin aamu valkeni, makasi haavoitettu kylmänä. Majuri haudattiin. Valtaavat olivat ne tunteet, jotka liikkuvat Kaarlon rinnassa, jättäessään ikuisesti hyvästi tuon hellimmän ystävänsä ja hyväntekijänsä lepokammion. Suru ja katkeruus haikasivat hänen mieltään hautakummulla.

Tyttö riensi ulos. Kreivi! huudahti hän hiljaa itsekseen; nytpä en tahtoisi olla Niilo Janssenin sijassa. Nyt kuulette itse, puolisoni, sanoi kreivi taas suutuksissaan, nyt kuulette, mihin palvelijain suositteleminen on saattanut. Jokainen talari, jonka hän on antanut ja jonka te olette ottanut vastaan, on ollut hietamurunen hyvän maineenne hautakummulla. Niin pitkälle vie ajattelemattomuus.

Minä siinä seisoin niinkuin patsas, ehdottomasti vaan silmilläni ajaen häntä perään. Toisella kertaa tapasin hänet nukkumasta eräällä hautakummulla; uuvuttavien päivien, unettomien öitten perästä oli hän istahtanut lepäämään haudan turpeille ja siihen olikin sitten uni hänet vaivuttanut.

Oven luota he vielä kerran katsahtivat äitiinsä, mutta tämä ei enää heitä huomannut, vaan makasi selällään, kädet rinnoille ristiin liitettyinä, ja katseli rauha kasvoillaan vanhaa kaappia, joka seisoi seinävieressä niinkuin suuri sukuristi miespolvien yhteisellä hautakummulla. Hautajaiset olivat ohitse...

Ja hänkö oli siis sama "hiljainen, vanha herra", joka hautakummulla oli näyttänyt minusta niin mitättömältä, ett'en häntä edes tarkastellutkaan... Meidän täytyi kävellä kauan aikaa ennenkuin saavuimme herttualliseen linnaan. Palvelija riensi meidän edellämme meitä ilmoittamaan ja rahanmyöjän jäädessä etuhuoneesen odottamaan, vei isäni minut lukemattomien salien lävitse.

Minä kavahdin ylös, otin sen naulastansa ja käänsin kuvan seinään päin. Kuinka minä vihasin noita kasvoja. Kuinka paljon kevytmielisyyttä, valhetta ja petosta peitti tuo valkoinen otsa, joka hautakummulla minua oikein hurmasi! Kirkkaana valona oli se valaissut minua tuntemattomaan maailmaan. Puoleksi tietämättäni olin seurannut sen petollista valoa ja hänen tähtensä luopunut vanhasta kodistani.

"Sydämmestäni iloitsen tietäissäni, että joku ottaa osaa murheeseni. Minä kiitän siitä sinua!" ja suuret kyynelet vierivät hänen poskilleen. Astujat olivat jo ennättäneet kirkolle. He kulkivat hautaus-maahan, jonka peräpuolella seisoi korkea puinen risti eräällä hautakummulla. Sen luokse he hiipivät. Lyyli ripusti kukkasseppeleensä ristiin ja lausui: "Niin, siellä sinä, äitini, lepäät rauhassa!

Mies makasi suinpäin eräällä hautakummulla; hän ei ollut kuollut, eikä nukkunutkaan. "Poika poloinen! hän on juovuksissa, luullakseni," ajatteli hyvä pastori; ja koska hän enemmän sääli hairahdusta kuin surua, niin hän puhutteli luultua syntistä hyvin lempeällä äänellä koettaen nostaa häntä maasta ylös ja ystävällisillä sanoilla.

Seuraavana iltana lähestyi kirkkomaata neljä eri henkilöä yhdessä joukossa. Niissä näemme etunenässä Kaarlon ja Marian. He kantavat ruusuja. Heidän lähestyessään Annan hautaa, näkivät he, kuinka hautakummulla oleva pihlaja hiljaisen tuulen heiluttamana pudisteli tukkaansa, ikäänkuin varottaen tulijoille: te maan päällä elävät, älkäät häiritkö nukkuneiden lepoa.

Sitte ompeli hän kahta vertaa kiireemmin toista hihaa mustaan leninkiini; mutta Heintz pisti sammuneen piippunsa taskuun ja hiipi pois. Illalla näin hänen istuvan suurella hautakummulla; hän piti kädet polvillansa ja katseli lakkaamatta ilmaan... Minä juoksin hänen luoksensa, istahdin hänen viereensä ja silloin valuivat kyyneleet virtanansa, silla Ilsen nähden en tohtinut itkeä.

Päivän Sana

luonteenomaisissa

Muut Etsivät