United States or Svalbard and Jan Mayen ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt olisi hän ehkä odottanut, että sisar olisi tullut hänelle vastaan ja hänen niinkuin ennenkin käsipuolesta kiidättänyt huoneesen. Mutta sisarpa ei, vaikka istuikin tiellepäin antavassa akkunassa, tullutkaan tulijoille vastaan, eipä pannut paraatti-ovelle avaintakaan, vaan sisar sai köntiä sisään kyökin kautta. Tämä oli Eveliinalle pitkän kävelymatkan perästä enemmän, kuin sietämätöntä.
Safenin tervehdyksiin vastasivat maan-asukkaat aivan ystävällisesti ja kohteliaasti. Ollen itse jotensakin päissään palmuviinistä, tarjosivat he tulijoille vähäsen tätä Afrikan päiväntasaajan-seutujen jumaljuomaa. Matka oli ollut pitkä tänä päivänä, jonka vuoksi Stanley ja hänen väkensä olivat väsyneitä ja olivatkin he jo melkein ikävöineet niin virkistävää juomaa kuin heille tarjottiin.
Hyvä katajan haju tunki tulijoille vastaan, kun maalaiset vetäytyivät mamselin saliin. Munkkiniemen herra koetti kohtelijaasti tervehtiä vieraita: noita kuolleen veljiä ja heidän emäntiään, vaikka sappea pakoitti ja olisi ollut valmis heille kunnottomuudestansa oivan nuhdesaarnan pitämään. Kahvin juotua lähdettiin joukossa sairashuoneelle. Sievästi hankittuna makasi Heleena arkussansa.
Ja kun siinä oli ensin puhuttu jokapäiväisistä asioista, tuli sitte henkivakuutuskin puheeksi. Rumpuniemen emännän nato, Lehtolan emäntä, joka myös sattui silloin olemaan kälynsä luona käymässä, rupesi heti tulijoille moittimaan kälyään henkivakuutuksen vastustamisesta. "Tässä juuri puhuimme," sanoi hän, "miten suuri siunaus jälkeenjääneille on henkivakuutuksesta.
Mutta sen sijaan, kun hän hoksasi asian, ei hän voinut kyllin suurella lämmöllä, hämmästyksellä ja painolla huudahtaa: Jassoo! Hänen kasvonsa muuttuivat kokonaan ja hän tarjosi molemmat kätensä tulijoille, nosti heidän palttoonsa naulaan, vei työhuoneeseensa ja, kokonaan unohtaen vanhuutensa, palveli heitä kuin kuninkaan poikia.
Kun tämä tapahtui v. 1912, jolloin Helsingissä vielä oli huoneita ja halpoja yömajapaikkoja, oli asia piankin järjestetty. Telefoonasin »Valkonauhan» majataloon Vladimirinkadun varrella ja tilasin sieltä yösijat tulijoille, ja sitten päätettiin, että he saavuttuaan tulisivat johtajattarensa kanssa luokseni viettämään ensi iltaansa.
Olihan apulaisen tulo aivan odottamatonta, kun ei kirkkoherrakaan koskaan tällaisista kokouksista välittänyt. Kohteliaasti tarjosi kuitenkin isäntä tulijoille pöydän takana istuinta. Paljon keskusteltiin sitten illan kuluessa uskonnollisista asioista. Lopuksi esitteli apulainen pyhäkoulu-hankkeensa.
"En suinkaan," sanoi opettaja ja kävi vielä jonkun matkaa käsi kädessä Katin kanssa, mutta sitten kirosi itsekseen vanhan opettajan järjestystä ja säästäväisyyttä, joka oli tehnyt tien niin kapeaksi, ett'ei kaksi mahtunut vieretysten käymään. Ystävämme hyvin suuttui, kun vanha opettaja tavattoman pikaisella naurulla huusi tulijoille vastaan: "Joko tunnette toinen toisenne?
Seuraavana iltana lähestyi kirkkomaata neljä eri henkilöä yhdessä joukossa. Niissä näemme etunenässä Kaarlon ja Marian. He kantavat ruusuja. Heidän lähestyessään Annan hautaa, näkivät he, kuinka hautakummulla oleva pihlaja hiljaisen tuulen heiluttamana pudisteli tukkaansa, ikäänkuin varottaen tulijoille: te maan päällä elävät, älkäät häiritkö nukkuneiden lepoa.
Pian olikin ruokaa pöydällä, johon syömään astui isäntä renkineen ja kahden poikansa kera, jolloin Leena suori istuimia pöytään tulijoille. Väki istui syömään, jota tehdessä ei paljon mitään puhuttu. Vihdoin katkaisi vaitiolon Maija, kysyen isältään: "Mitähän lienee tuo tauti maailmassa, johon kuuluu niin monta ihmistä äkkiä kuolevan?" "Mitäpäs se muuta lienee kuin ruttoa." vastasi isäntä.