Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
"Uskoin, minä uskoin häntä, mutta vihasin häntä siitä syystä, kun täydyin uskoa, ja luulin itselläni olevan noitasormuksen, pimeyden kahleilla sidottuna, ja minä ajattelin: eikö sinulla ole voimaa pudistaa se pois itsestäsi, ja...
Minä en ensinnä tahtonut lähteä, sillä tiesin kyllä, mikä hirviön maine tällä ostajalla oli. Mutta hän säälimättä uhkasi antaa pois molemmat lapseni, että minä en ikänäni enää saisi niitä nähdä. Mitäpä minun silloin auttoi muuta kuin taipua. Voi, millainen elämä sitte alkoi! Tuhannesti olisin mieluisemmin tahtonut kuolla kuin niiden kahleiden painoa kestää. Minä vihasin, minä inhosin tätä miestä.
Minä olen niin kiukkuinen ja minulla on niin kauhean häijy luonto. HELKA. Ja minkä tähden sinä häntä vihasit, Kerttu? HOMSANTUU. Minkätähden häntä vihasin? Niin, minkätähden! Kaiketi vain sentähden, että häntä ennen niin äärettömästi rakastin. HELKA. Oliko hän sinut pettänyt? HOMSANTUU.
Niin, kuningas, minä olin pelkuri; luotu päälliköksi ja pelkuri! Minuun sattui kuin ukonnuoli; siitä hetkestä vihasin joka miestä; minä rukoilin salaa kirkoissa, itkin ja makasin polvillani alttarien edessä, minä annoin suuria lahjoja, tein pyhiä lupauksia; minä yritin ja koetin yhä uusissa tappeluissa, Saltöönsalmella, Jonskentillä sinä kesänä kun Baglit majailivat Bergenissä, aina turhaan.
"Itsellesi siitä suurin vahinko on," ajatteli tyttö, ja hiipi jälleen ulos. Ja hänen ainoa seuransa oli iso kärpänen, joka alinomaa lensi ikkunaruutuja vastaan eikä pitänyt mistään väliä, katsoiko Lauri sitä vihasin silmin vai ei. Se oli tavallansa sekin olevinaan Lauri Karhu, töytäsi ruutua vastaan yhtä perää, eikä huomannut että oli pantu aitaus juuri siihen paikkaan, mistä se pyrki ulos.
"Minä vihasin maailmaa ja sen Jumalaa, jos sellaista on olemassakaan. "Ja Maniliusten suku ja balti Alarik saivat kokea, etten minä ollut kuollut. "Maanpakolaisina he kaikki lähtivät Italiasta kovan kostoni rankaisemina. "Vain yksi kuva säilyi sielussani verrattomana, liikuttavan kauniina. "Vuosien vieriessä satuin kerran Gallian matkoillani Rhodanuksen rannalle.
Mutta hyvin luultavaa on, että mr Clisfoldilla ja isällä ennen oli ollut yhteisiä asioita, ja että mr Clisfold oli koettanut isää pettää, mutta ei siinä onnistunut. Minä toivoin, että asia olisi sellainen, sillä superkargo soimaisi minua alinomaa, ja minä vihasin häntä yhtä paljon kuin hän minua.
Minä vihasin, vihasin koston haluisesti Heintziä... "Niin typerästi!" olin mumissut hampaitteni välistä "nyt olisi hän aivan kernaasti saanut kertoa tohtori von Sassenin olevan isäni". Vaan ei, hän oli puhunut yhtä viisaasti kuin itse Salomokin, ja minä olin erittäin suuttunut häneen. Minä läksin pensastosta. Dierkhofista ei enää noussut savukiehkuroita ilmaan.
Muutama ystävällinen sana hänen huuliltansa olisi tehnyt minun sielulleni niin hyvää. Nyt hänen käytöksensä nosti aivan toisen mielen povessani. En minä tiedä jos minä vihasin, mutta aivan vissisti minä hänen ylenkatsoin. Minun ylenkatseeni nousi vielä korkeammalle, kuin minä vähän matkaa talosta tulin isääni vastaan, joka pidättyi eteeni ja sanoi seuraavalla tavalla;
Tämä oli se, jota minä hänessä vihasin jo vielä lapsina ollessamme, mutta kun minä sinulle lupasin, tullakseni hänen sisareksensa, niin silloin unhotin, sentähden että minä aloin rakastaa häntä ja uhrata minuni hänen tähtensä. Tuot' en, isä Thorsen, enää nähnyt, sit' en minä nähnyt, kun annoin nuoren rakkauteni hänelle!
Päivän Sana
Muut Etsivät