Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Hän sammutti jotenkin äkkiä pianokynttilät ja istahti sohvaan puolipimeään, ulkopuolelle lampun valokehän. Häntä loukkasi suuresti, että Jakob noin vain luuli voivansa olla kuuntelematta, kun hän kuitenkin lauloi vain hänelle. Hän istui kuunnellen sateen rapinaa ruutua vasten; silloin tällöin ajoivat kuormarattaat kolisten kadulla.
Hän tiesi ett'ei Per tulisi, ja koska hän ei tahtonut ketään paitsi Per'iä, niin hän oli pannut oven lukkoon ja mennyt maata. Mutta yht'äkkiä oli hän kuulevinansa että jotakin liikkui ulkopuolella, että joku kolkutti ruutua ensin kerran, sitten toisen ja viimein kolmannen kerran. Bergit heitti hameen päällensä ja hiipi ikkunan luo. "Kuka siellä on? sinäkö olet Per?" kuiskasi hän sisäpuolella.
Swart tanssi Wittin emännän kanssa. »Kas niin, naapurin-emäntä nyt oikealle nyt vasemmalle nyt ympäri. No, sehän menee vallan loistavasti!» Kun isoisän-tanssi oli tanssittu, istuutui vanhempi väki erääseen nurkkaan pelaamaan korttia. »Ristiä kysytään! Tule ulos! Kaada hertalla! Kas niin! Nyt ruutua päälle!» Merkillinen onni tuolla kylän seppä-veitikalla.
Sitten nähtiin hänet kiivenneeksi akkunanpuitteille, missä hän asettui mitä murhaavimpiin asemiin muka akkunoita pestäksensä. Hän ei kuitenkaan saanut mitään muuta toimeen näillä voimisteluharjoituksilla kuin että hän särki pari ruutua ja kaatoi aikalailla vettä tapeteille.
Tietämättänsä nojausi hän hiljaa seinää vastaan ja painoi kasvonsa lujemmin ruudulle ja ratsh! tuolla kylmästä arka ruutu oli palasilla hangella. Hieno lumipilvi peitti samassa vangin. Kyösti hypähti peljästyneenä ylös ja tirkisteli ruutua ja sangen monta minuuttia kului ennenkuin hän tointui.
Ja aina sitä mukaa kuin aurinko yleni, alkoivat ensiksi linnan tornien ylimmät ikkunat kullalta kimmellellä; sitten tuli alempain ikkunain vuoro, sitten räystään alla olevain pienten ikkunain, sen jälkeen kolmanteen kerrokseen kuuluvain, sen jälkeen toisen ja viimeksi ensimmäisen kerroksen ikkunain, kunnes viimein kuusi tai seitsemänsataa ruutua yhtä haavaa loisti kultaisena tulena, ja linna näytti ikäänkuin uiskentelevan aamuruskon punertavassa valovirrassa.
Saranoilla ikkunapieleen kytketty ristikko oli auki, kaksi ruutua oli säpäleinä. Ester oli hypännyt ulos ikkunasta. Kreivi ei vähästä säikähtänyt, mutta katsahtaessaan ulos ja nähdessään tuon huimaavan korkeuden, nähdessään kivetyn pihamaan allaan eikä jälkeäkään hurjasta tytöstä, alkoi hänen sydämensä ankarasti tykyttää. Ester! huusi hän. Ei kuulunut vastausta.
Täytyi koettaa asettua kyttyrän varaan. Täytyi yrittää lukea ... Sara Hustan Nietseske-kirjaa. Niin kuin se kirja olisi kehittyneen ihmisen pitänyt nauraa! Ikkunan kolme isoa ruutua ammottaa haaleina ja keltaisina... Yössä värähtelevät männyn oksat salaperäisesti ... tuolla liiterien päässä. Silmiä särkee. Kuumuus aivoissa nousee.
"Itsellesi siitä suurin vahinko on," ajatteli tyttö, ja hiipi jälleen ulos. Ja hänen ainoa seuransa oli iso kärpänen, joka alinomaa lensi ikkunaruutuja vastaan eikä pitänyt mistään väliä, katsoiko Lauri sitä vihasin silmin vai ei. Se oli tavallansa sekin olevinaan Lauri Karhu, töytäsi ruutua vastaan yhtä perää, eikä huomannut että oli pantu aitaus juuri siihen paikkaan, mistä se pyrki ulos.
Silloin hän herätettiin mietteistään, joku koputti ikkunan ruutua. Hän nousi ja avasi ikkunan, nähdäksensä ken siellä oli. Hän näki vaimon siinä seisovan, mytty sylissä, vaan kasvojen muotoja hän ei voinut nähdä pimeässä. "Kuka se on?" kysyi hän. Silloin kuului kummallisen hellä ääni alhaalta lausuvan: "Nimeni on Liv ja muinoin sanottiin minua tyttäreksesi."
Päivän Sana
Muut Etsivät