Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
"Vihasta kiljaisten hyppäsin häntä kohti ja työnsin miekkani hänen rintaansa. "Samassa kuului kiljahdus minun nimeni se ei ollutkaan Lykos. "Avasin kypärän silmikon kuoleva Myrtia makasi edessäni." Hän vaikeni ja peitti kasvonsa vaipallaan. "Onneton ystävä-parkani", sanoi Totila yrittäen tarttua hänen käteensä. Julius virkkoi aivan hiljaa: "Kosto on minun", sanoo Herra.
Pois läksin maalta, kankahalta, Jonk' yö jo peittää vaipallaan; Mua pyhä sala-kammo valtaa, Jalompi henk' on valveillaan. Nyt halut huimat uinahtavi, Ja päivän hyrsky hiljenee, Vaan ihmislempi rinnassani Ja taivaan armo elelee. Oo hiljaa, koir', älä sinne tänne juokse! Mit' ukselt' aihelet? Tule nukkumaan sä lieden luokse! Tuon sulle patjat, pielukset.
Pian tuikkivat tähtöset taivaalla; etelämerien suloinen yö peitti vaipallaan vähän aikaa sitten riehuneen ja kuohuneen valtameren, joka vielä nytkin lainehti jotenkin raskaasti, mutta tasaisesti, tuudittaen meitä onnettomia haaksirikkoisia sikeään uneen. Sitä me jokainen olimmekin vailla.
He tietävät ja tiesivät jo silloin, että viimeiset kolme kuukautta on Rooman prefektin nimi ollut Narses. "'He vannoivat valansa minulle eikä hänelle." Silloin Cethegus heittäytyi ääneti vuoteelleen ja peitti päänsä purppurasaumaisella vaipallaan. Ei valituksen ääntäkään kuulunut enää hänen rinnastaan. "Oi kallis sankarini se tappaa sinut. Mutta en ole vielä kertonut kaikkea.
Nyt taru aioista muinaisista On vilpas, eloisa muistossain: Sen sain kai kansani jutelmista, Tai lienen kuullut sen unissain. Se haamun nostaapi valoisalle, Jonk' unhe peitti jo vaipallaan. Kenties lie jäänyt sen vaipan alle, Mä luulen, parhaimmat Suomenmaan. Jo heräs Suomi ja ääntä kuuli, Jot' omat kuusensa huminoi, Ja Nuijataistelun vilpas tuuli Pois sumut Suomesta synkät loi.
Päivän Sana
Muut Etsivät