United States or Bolivia ? Vote for the TOP Country of the Week !


Neuvostohallituksen julkaisema tahi sitä mielistelevä sanomalehdistö vaati, että "kärpännahkaviittaan puettu jesuiitta tai miten muuten häväistyssanat kuuluivat oli eristettävä, jottei vapaudelle tulisi mitään vaaraa". Maaliskuun 20 p. Lvovin hallitus päätti vangita ent. tsaarin ja kuljetuttaa hänet Tsarskoje Selohon. Neljälle duumaedustajalle uskottiin asian toimeenpano.

Tsaarin korvissa ei luultavasti ilmoitus tappioista soinut hyvältä, mutta hän oli yleisesti jalo mies ja kantoi onnettomuutensa miehukkaasti.

Ja hän kuiskivi vallassa tenhon tuon: »Pääkaupungin näätkö sa keskeltä suon? tänne Tukholman uuden luon, mi pitää silmällä tsaarinHorn kumman kuulee, hän hätkähtää. Mut Kustaa Aadolfin nousee pää, hänen leijonamielensä lennähtää, sen tähtihin sinkoo säen, ja kansojen kohtalot näkee hän: maan suuren pieneksi piirtyvän, mut onko se Ruotsin vai Venäjän? Hän virkkaa: »Huonosti näen.

Neljäs duuma, jota kansa sanoi pappisduumaksi, koska siinä istui 49 hengellistä, jatkoi kolmannen politiikkaa. Marraskuussa 1913 Gutshkov lokakuulaisten kongressissa kuvasi Venäjän tilaa. Luottaen tsaarin lupauksiin lokakuulaisuus kuusi pitkää vuotta oli kärsivällisesti koettanut sovittaa toisiinsa hallitusta ja kansaa. Turhaan! Usko ja kärsivällisyys ovat nyt lopussa.

Se sitoutui eräässä 8 p. huhtik. 1902 Kiinan hallituksen kanssa tehdyssä sopimuksessa miehittämänsä Mandshurian asteittaiseen tyhjentämiseen puolentoista vuoden kuluessa, s.o. ennen 8 p. lokak. 1903. Tsaarin ministerien ja neuvonantajien joukossa Wittellä yksin oli selvä käsitys Kaukaisessa Idässä nousevasta vaarasta.

Samana päivänä kuin hän lähti Venäjältä, allekirjoitettiin venäläis-ranskalainen laivastosopimus Saksaa vastaan. Pian sen jälkeen, 9 p. elokuuta, saapui Ranskan ministeripresidentti Poincaré panssarilaivalla Condé Kronstadtiin vierailulle tsaarin luo ja matkusti sitten Pietariin ja Moskovaan.

Tsaarin armeija asettui Narvan piirittämään. Silloin tuli nuori Kaarlo kuningas Viroon. Suomalaiset joukot kokoontuivat hänen ympärillensä, ja Narvan tappelu hetkeksi pelasti Narvan, Viron ja Inkerinmaan. Mutta pian nuoren sankarin maineen-himo vietteli hänen pois näiltä mailta. Tsaari tointui. V. 1703 koko Inkerinmaa joutui Venäläisten haltuun.

Hän olisi voinut vaatia mitä parhaimpia ehtoja Tsaarilta, kokematta enään tappelun onnea; niin, eipä edes, jos hän olisi voittanutkin yhden sellaisen tappelun, olisi hän saanut suurempia etuja. Jumala tiesi, mikä hänen tekikään silloin niin itse-päiseksi; lyhykäisesti sanottu: hän tahtoi sotaa, ja Tsaarin täytyi puollustaa itseänsä miten parhaiten taisi.

Ruotsalaiset taistelivat kuitenkin sellaisella miehuudella ja kuoleman halveksimisella, että venäläiset alkoivat jo horjua. Tsaari huomasi sen, ratsasti pitkin rivejänsä ja huusi, että jokainen, joka jättäisi paikkansa, kohta ammuttaisiin. "En säästä itseänikään," huusi hän vielä, "jos olen niin pelkuri, että pakenen!" Tsaarin esimerkki rohkaisi venäläiset uudestaan.

Kokovtsov duumassa 1908. Taantumukselliset tervehtivät vuoden 1907 kesäkuun 16 päivän vallankaappausta tsaarin vanhan, rajattoman itsevaltiuden palautuksena ja Pobedonostsevin hallitusjärjestelmän uudestaan alkamisena. Monissa kaupungeissa Venäjän kansan liiton osastot kirkkolippuineen sekä tsaarin- ja pyhimyskuvineen laulaen ja huutaen pitivät kulkueitaan.