United States or Hungary ? Vote for the TOP Country of the Week !
Samana päivänä kuin hän lähti Venäjältä, allekirjoitettiin venäläis-ranskalainen laivastosopimus Saksaa vastaan. Pian sen jälkeen, 9 p. elokuuta, saapui Ranskan ministeripresidentti Poincaré panssarilaivalla Condé Kronstadtiin vierailulle tsaarin luo ja matkusti sitten Pietariin ja Moskovaan.
Uusi ministeripresidentti Pjotr Stolypin katsoi näissä oloissa päätehtäväkseen raivata sellaisen keskitien vallankumouksen ja taantumuksen välillä, jota Venäjän oli mahdollista kulkea ja joka voi johtaa maan sekasorron tilasta pois.
Huolestuneena ilmoitti hänelle siellä ministeripresidentti 24 p. maaliskuuta, että neuvostohallitus ei ollut hyväksynyt hänen nimitystään ja oli vapauttanut hänet myöskin Kaukasian armeijan päällikkyydestä.
Pettyneinä Leninin tappion johdosta valtiopäivät 24 p. heinäkuuta lähettivät kaksi valtuutettua neuvostohallituksen puheille, pyytäen sen tunnustamista. Tsheidse tahallaan viivytteli vastausta, jonka antamisen hän jätti Kerenskille. Heinäkuun 31 p. ministeripresidentti antoi julistuksen suomalaista separatismia vastaan.
Virallisesti sanottiin syyksi sitä, että ministeripresidentti ei vielä ollut ennättänyt kylliksi tutustua asemaan Venäjällä eikä siis vielä ollut voinut valmistaa alihuoneen avajaisissa pidettävää puhettansa.
Se ei ollut alentavaa kongressin arvolle, mutta kyllä Witten menettely, joka antoi lähetystön kolmatta viikkoa odottaa vastausta. Ministeripresidentti keskusteli juuri silloin lokakuulaisten johtajien, Gutshkovin, kreivi Heydenin ja Shipovin kanssa heidän astumisestaan kabinettiin. He asettivat ehdoksi epärehellisen Pjotr Durnovon poistumisen, mihin Witte ei suostunut.
Ministeripresidentti ruhtinas Nikolai Galitsin ei ikänsä ja vähäpätöisyytensä tähden kyennyt olemaan hallituksen päänä. Sisäministeri Protopopov otti siis käsiinsä valtion johdon. Ystäviensä arvostelun mukaan hän oli miellyttävä, heikkotahtoinen mies, jolta puuttui valtiollista kokemusta, vihollistensa mielestä ryhditön kiipijä.
Tsaari ylensi hänet 23 p. marraskuuta "tunnustaen hänen huomattavat ponnistuksensa" ylikamariherraksi, mutta nimitti kulkulaitosministeri Trepovin hänen sijaansa ministeripresidentiksi. Joulukuun 2 p. uusi ministeripresidentti esittäytyi duumalle, jossa vasemmistolaiset ottivat hänet vastaan hirmuisella metelillä.
Hetmani Kaledin ja kenraali Denikin, etelärintaman ylipäällikkö, ilmoittivat julkisesti olevansa Kornilovin hankkeen kannattajia, salaisesti oli samalla kannalla myöskin Kerenski. Joka tapauksessa Kornilov oli varmasti vakautunut siitä, että ministeripresidentti oli hyväksynyt hänen suunnitelmansa.
Tsaari kieltäytyi vastaanottamasta duuman lähetyskuntaa, joka tahtoi juhlallisesti jättää hänelle kansaneduskunnan julkilausuman. Vasta 26 p. toukokuuta ministeripresidentti antoi hallituksen vastauksen parlamentin ohjelmakirjoitukseen. Se sisälsi selvän kiellon. Sitä eivät kadetit olleet odottaneet, ja he kävivät heti hyökkäykseen.