Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. toukokuuta 2025
Ja hän kuiskivi vallassa tenhon tuon: »Pääkaupungin näätkö sa keskeltä suon? Mä tänne Tukholman uuden luon, mi pitää silmällä tsaarin.» Horn kumman kuulee, hän hätkähtää. Mut Kustaa Aadolfin nousee pää, hänen leijonamielensä lennähtää, sen tähtihin sinkoo säen, ja kansojen kohtalot näkee hän: maan suuren pieneksi piirtyvän, mut onko se Ruotsin vai Venäjän? Hän virkkaa: »Huonosti näen.
Mutta Suomenvaara oli puhunut, että se rakennettaisiin hirsistä, joita täällä on paljon... Viimein nousee Sakris portaita ... ja kiipii ylös, jyskyttää ovea. Mikko Suomenvaaran vanha täti tulee avaamaan. Hän hätkähtää hiukan, kun näkee Sakriksen. Mutta Sakris katselee häneen ylös viattomin silmin...
TAAKANKANTAJA Häntä kuulematta, sillanteen reunalla seisovaa Heljää osottaen: Ja tuo tuolla on Mertsi! URMAS Hätkähtää, vaihtaa silmäyksen Heljän kanssa: Ei Mertsi on kuollut. TAAKANKANTAJA Varjostaa kädellä silmiään, ihmetellen: Kuinkas minä väärin näin...? Vai on Mertsi kuollut ... nauraa outoa naurua. Astuu sitten Urmaan luo, kiivaan läähättävästi: Taakka, Urmas, taakka?
Povellansa hän käärön kantaa, rinnoillahan lämmittää, ja kun kääröstä kuuluvi ääntä, hän äkkiä hätkähtää vaan kartanon kynttiläkruunut ne hohtaen leimuilee ja vahtovat samppanipullot ujon rintaa rohkaisee. Ja hehkuu posket, uhkuu naisrinnat täyteläät, nyt riemuitaan elämästä, nyt ovathan nuorten häät.
Kissat syövät ruohoa! URMAS Vähän levottomasti: Niin niin. TAAKANKANTAJA Yhä kiinteämmin: Kissat syövät ruohoa! URMAS Niin niin ... kyllä olen huomannut. TAAKANKANTAJA Kissat syövät ruohoa sähähtäen: tulee sade! Jää takanojoon vetäytyneenä tuijottamaan kammottavasti avoimin silmin. Hätkähtää äkkiä, kuuntelee: Kuulitteko, kuulitteko!? Kiire, kiire, kiire... Ryntää ulos, tiuvut rajusti soivat.
Silloin kuulee hän liikettä takanaan, ja kun hän käännähtää, näkee hän karjan ahon laidassa metsän rannassa. Härkä on etunenässä, ja suurin silmin ja sieraimin ja korvat pörhöllä ne katselevat häntä. Hän sukaisee kirjan nopeasti povelleen, hänen suustaan pääsee kirkaiseva huudahdus silloin härkä hätkähtää ja karkaa pelästyksissään muun karjan seuraamana juoksujalassa kotiin päin.
Yöksi jättää hän ovensa lukitsematta ... ja hätkähtää silloin tällöin valveille horteesta, johon hän tuokioksi vaipuu: hän on kuulevinaan eteisestä Nelman kantapäitten kapsavia ääniä. Mutta Nelmaa vain ei... Meni viikkoja. Rampa ei haeskellut itselleen työtä. Kylällä ei häntä näkynyt konttaamassa. Epätoivokseen myönsi hän nyt itselleen hyvin mahdolliseksi, ettei Nelma tulisikaan.
Se, joka istui penkille, nostaa päänsä käsien varasta. Hänellä on vain vähän jotain sanomista, ja sormet jäävät koukkuisina odottamaan milloin hänen musta kihara päänsä taas jättäytyy heille. Mutta hän huomaa illallislaitokset, nousee ja reipastuen alkaa asetella pöydälle mitä löytää sopivata. Kesken kaikkea vanhus hätkähtää ja peittää kädellään lampun liekin. Ovi on auennut raolleen.
Ei hyvä enää viipyä, jokainen hätkähtää. Uus ukkonen; ja jäljelle vain viisi miestä jää. »Kivääri käteen, taaksepäin!» jo kaikki uskoi sen; Sven Tuuva yksin hairahtui ja laski pistimen. Myös käännöksessä hämmentyi hält' aivan ees ja taa, pois riensi muut, mut portaalle Sven poika porhaltaa. Hän seisoo siinä jäykkänä, vakaana, vanhoillaan, kaikille valmis neuvomaan parait' on temppujaan.
Mut ulkona syksyn yössä liki uhkean kartanon Siell' seisovi yksin nainen kiven reunalla kallion. Hän seisovi hurjin silmin, valovirtahan tuijottaa, Ja syksyen kolkko tuuli hänen kutria heiluttaa. Povellansa hän käärön kantaa, rinnoillahan lämmittää, Ja kun kääröstä kuuluvi ääntä, hän äkkiä hätkähtää.
Päivän Sana
Muut Etsivät