United States or Turkey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lyhyt on Suomessa talvinen päivä, lyhempi Pohjolan kesäinen yöhyt, lyhytpä myöskin on nuoruuden aika. Lyhinpä sentään on immestä ilta, jonka hän sulhonsa sylissä viettää. Pitkä on syksyen tähdetön ilta, pitkä on talvisen päivyen puhde, pitempi Pohjolan kesäinen päivä. Kaikista näistäpä pisin on sentään sulhoa vuottavan impyen aika. MIK' ONPI SYYN
Oi ei! hänen jalkojen juureen, joka koirana hylkäsi mun, Vei köyhältä maineen, rauhan, elon onnen haaveillun, En konsana taipua voisi anomaan hänen pöydältään. Niin lapseni, kai sinä myönnyt, ett' ennen me näännytään!» Hän painavi raukkaa lastaan hellempähän rinnoilleen, Ja syksyen kolkko viima vie silmästä kyyneleen.
Mut ulkona syksyn yössä liki uhkean kartanon Siell' seisovi yksin nainen kiven reunalla kallion. Hän seisovi hurjin silmin, valovirtahan tuijottaa, Ja syksyen kolkko tuuli hänen kutria heiluttaa. Povellansa hän käärön kantaa, rinnoillahan lämmittää, Ja kun kääröstä kuuluvi ääntä, hän äkkiä hätkähtää.
Kaikista uljain, kaunihin myöskin Onpi mun mielessä lemmitty sulho. Lyhyt on Suomessa talvinen päivä, Lyhempi Pohjolan kesäinen yöhyt, Lyhythän myöskin on nuoruuden aika. Lyhinpä sentään on immestä ilta, Jonka hän sulhonsa sylissä viettää. Pitkä on syksyen tähdetön ilta, Pitkä on talvisen päivyen puhde, Pitempi Pohjolan kesäinen päivä.