United States or Northern Mariana Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se sitoutui eräässä 8 p. huhtik. 1902 Kiinan hallituksen kanssa tehdyssä sopimuksessa miehittämänsä Mandshurian asteittaiseen tyhjentämiseen puolentoista vuoden kuluessa, s.o. ennen 8 p. lokak. 1903. Tsaarin ministerien ja neuvonantajien joukossa Wittellä yksin oli selvä käsitys Kaukaisessa Idässä nousevasta vaarasta.
Oppiakseen henkilökohtaisesti tuntemaan Mandshurian oloja hän 26 p. syysk. 1902 lähti sinne. Tsaarille antamassaan kertomuksessa hän kuvasi venäläisen sotilasvallan raakaa menettelyä Mandshurian rauhallista kiinalaista väestöä ja kiinalaisia hallitusvirastoja kohtaan.
Kun europpalaiset lähetystöt Pekingissä oli vapautettu, niin Venäjän hallitus Uhtomskin toimesta kieltäytyi enemmästä osanotosta Kiinan-retkeen ja tyytyi Mandshurian valloitukseen, jonka tähän asti kaupalle "avoin ovi" nyt pantiin lukkoon venäläisellä tullimuurilla.
Se antoi Venäjälle toivotun tilaisuuden koko Mandshurian sekä Pohjois-Mongolian sotilaalliseen miehittämiseen. Vaikk'ei rauhallinen kiinalainen väestö tällöin tehnyt mitään vastarintaa, niin Amur-maakunnan kuvernööri, kenraalimajuri Gribski, "turvallisuuden tähden" ryhtyi raakamaiseen tekoon.
Pian olemme käsinä Mandshurian lakeuksilla suoritetuissa huimissa ratsuväen taisteluissa. Ratsuväkeä ja ratsutaisteluita koskevat seikat intresseeraavat minua aina erikoisesti, sillä pitihän minusta itsestänikin tulla rakuuna, ellei Bobrikof olisi lopettanut kotimaista sotalaitostamme juuri vähäistä ennen kuin minun olisi tullut astua Lappeenrannan rakuunarykmenttiin.
Epätoivoisesti hän sähkötti Wittelle, että hänen mistä hinnasta hyvänsä tuli tehdä rauha, sillä huolimatta yhä uusista Venäjältä lähetetyistä apujoukoista ei ollut luottamista Mandshurian sotajoukkoon. Se oli väsynyt sotaan ja oli tullut vallankumousmieliseksi, valmiiksi käymään pistimet ojossa upseeriensa kimppuun.
Parooni Rosen puolsi innokkaasti Japanin tarjouksen hyväksymistä, joka Venäjälle Korean luovuttamisen vastineeksi jätti koko Mandshurian. Siihen kunnianhimoinen Muravjov ei voinut mukautua, vaikka hänen täytyi myöntyä.
Historian opiskelijana, sitten matkailijana hän oli oppinut tuntemaan Länsi-Europpaa, ratsusotilaana hän Etelä-Afrikassa oli taistellut buurien vapauden puolesta, panslavistina matkustellut Makedoniassa, punaisen ristin valtuutettuna ollut mukana Mandshurian sodassa sekä sitten istunut Japanin sotavankeudessa.
Siellä ei puuttunut valtiollisia karkoitettuja, jotka osasivat innostuttaa Mandshurian onnettomista taisteluista palaavia sotilasjunia tsaarillisen hallituksen kukistamiseen. Hallitus, s.o. tässä tapauksessa suuriruhtinas Nikolai Nikolajevitsh, tarttui Europan Venäjällä tarmokkaasti asiaan, kukistaen sotilas- ja merimieskapinat, joista sosiaalivallankumoukselliset olivat paljon toivoneet.
"Ulkonäön säilyttämiseksi" hän kuitenkin vaati, ettei Venäjän hallitus, vaan siitä kokonaan riippuva "venäläis-kiinalainen pankki" rakentaisi ja hallitsisi Mandshurian rataosaa nimellä "Itä-Kiinan rata". Jo seuraavana vuonna Saksan laivaston toimeenpanema Kiautshoun valtaaminen pani koetteelle Venäjän uskollisuuden sitoumustensa täyttämisessä.