Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
"Duuman toimeenpanevan komitean" nimisenä kokoutuu väliaikainen hallitus, johtajinaan Rodsjanko, Miljukov ja Gutshkov, ja kääntyy sähköteitse rintamalla olevien sotapäällikköjen puoleen. Ei kukaan heistä kieltäydy sitä tunnustamasta.
Neljäs duuma, jota kansa sanoi pappisduumaksi, koska siinä istui 49 hengellistä, jatkoi kolmannen politiikkaa. Marraskuussa 1913 Gutshkov lokakuulaisten kongressissa kuvasi Venäjän tilaa. Luottaen tsaarin lupauksiin lokakuulaisuus kuusi pitkää vuotta oli kärsivällisesti koettanut sovittaa toisiinsa hallitusta ja kansaa. Turhaan! Usko ja kärsivällisyys ovat nyt lopussa.
Gutshkov erotti ylipäällikön Letshitskin, erään osastonkomentajan ynnä useita upseereja. Komennon länsirintamalla sai kenraali Gurko. Russki Invalid sisälsi mietteitä taistelusta: se oli ollut ensimmäinen sotilaallinen tutkinto vallankumouksen jälkeen ja vapaa Venäjä ei ollut siinä suoriutunut. Oli onnetonta, jos niin jatkui! Silloin ei ainoastaan Pietari, vaan myöskin Moskova olisi uhattuna.
Hän toivoi Englannin lähettilään tarttuvan asiaan, mutta Tsheidse oli voimakkaampi. Kadetit antoivat johtajansa kukistua. Ylpeästi Miljukov hylkäsi neuvoston hänelle tarjoaman kansanvalistusministerin toimen ja erosi ministeristöstä. Hänen mukanaan myös Gutshkov, koska hän oli epätoivoinen Venäjän pelastumisesta. Muut kabinetin jäsenet jäivät toimiinsa.
Gutshkov taas epäili saksalaista kansallisuutta olevia Venäjän alamaisia ja määräsi, että heitä "vakoilun välttämiseksi" ei ollut otettava upseerien kouluttamiseksi perustettuihin sotakouluihin. Maaliskuun 28 p. pääkaupungin lehdet sisälsivät erään kehoituksen, jossa Gutshkov pyytämällä pyysi karkulaisia palaamaan sotajoukonosastoihinsa; jos sen heti tekisivät, niin he pääsisivät rangaistuksetta.
Gutshkov ja duumaedustaja Shulgin, joka kerran oli ollut "jumaloidun" tsaarin innostunut palvoja, lähetettiin Pihkovaan, pakottamaan vangittua keisaria luopumaan kruunustaan. Liian myöhään Nikolai II oli tullut siihen päätökseen, että edistysmielisen blokin anomus 4 p:ltä syysk. 1915 oli hyväksyttävä.
Sepittämäänsä Viipurin julistusta hän ei ollut muiden mukana allekirjoittanut, koska hän silloin ei ollut edustajana. Niinkuin Gutshkov niin hänkin persoonallisesta turhamaisuudesta ja itseviisaudesta vastusti molempien vapaamielisten puolueiden yhteistoimintaa lokakuunmanifestin ohjelman yhteiseksi toteuttamiseksi.
Lokakuun 17 päivän liiton johtaja, Aleksanteri Gutshkov, oli vapaamielisen venäläisen yleisön heilahdettua oikealle päin tullut suurimman ryhmän johtajaksi, joka lisäksi nautti hallituksen hyväntahtoisuutta. Tämä enemmän kunnianhimoinen kuin kyvykäs mies antoi suotuisan ajan puolueensa maltillis-vapaamielisen ohjelman toteuttamiseksi kulua hukkaan.
Lokakuulaiset, joksi heitä lyhyemmin sanottiin, asettivat tehtäväkseen vapausmanifestin toteuttamisen, mutta torjuivat päättäväisesti pitemmälle-menevät myönnytykset, niinkuin parlamentillisuuden ja rajamaiden itsehallinnon. Tämän kansallis-vapaamielisen puolueen perustaja ja johtaja oli moskovalainen kauppiaanpoika Aleksanteri Gutshkov.
Vielä jyrkemmin kuin Gutshkov, jonka loppumaton myöntyväisyys oli tullut pilalehtien maalitauluksi, lausui ajatuksensa 29 p. marrask. 1913 valtakunnanneuvoston jäsen, N. v. Cramer: meillä on hallitus, joka ei tahdo nähdä eikä kuulla mitään, mikä voisi herättää sen itsetyytyväisyydestään. Meillä on alihuone, jossa ei ole mitään enemmistöä, ja jolla ei ole mitään arvovaltaa hallituksen silmissä.
Päivän Sana
Muut Etsivät