United States or Portugal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Edustajat hyväksyivät tämän sanamuodon ja allekirjoittivat kehoituksen. Taaskin kerran historioitsija Miljukov oli tietämätön historian opetuksista.
Vaikka eräs huhu tiesi kertoa, että tämä odottamaton ministeristön uudistus oli Rasputinin työtä, niin edistysmielisen blokin johtajat uskoivat, että uusi kabinetin jäsen heidän hengenheimolaisenaan oli ajava heidän politiikkaansa. Miljukov, Gutshkov, kreivi Kapnist y.m. pyysivät kohtausta hänen kanssaan, kätkivät viereiseen huoneeseen pikakirjurin ja aloittivat keskustelut.
Puolueen johtavassa keskuskomiteassa istuivat "vapautusliiton" perustajat, professorit Miljukov, Muromtsev, semstvojohtajat ruhtinaat Paavali ja Pietari Dolgorukov, Petrunkevitsh, Roditshev, Lvov ynnä muita kyvykkäitä miehiä, joiden nimillä oli hyvä kaiku venäläisessä yhteiskunnassa. Heti manifestin julkaisemisen jälkeen syntyi Moskovassa lokakuun 17 -päivän liitto.
Salainen tarkoitus oli parlamentillisen ministeristön muodostaminen, johtajanaan ja ulkoministerinä professori Miljukov, viideksi vuodeksi, sillä tämän ajan valtakunnan-perustuslait määräsivät duuman valtakaudeksi, jollei hallitsija sitä ennen hajoittanut. Kansan nimessä duuma kääntyi tsaarin puoleen adressilla.
Mutta sillä aikaa kuin keskustelut jatkuivat suuressa duumasalissa, Miljukov istui kadettien ryhmähuoneen sohvalla ja johti sieltä neuvotteluja, jakaen koetelluille puhujille määräyksiään ja antaen heille ryhtiä. Illalla hänen sanansa vallitsi ryhmäkokouksessa, joka luonnosteli sotasuunnitelmaa vastaista parlamenttitaistelua varten.
Miljukov ja Stuve vakuuttivat, että tämän suunnitelman toteuttaminen merkitsi "suurinta uudistusta, mitä maailma tähän asti oli nähnyt". Tilastomiehet osoittivat vastaväitteitä kohtaamatta, että niin paljon maata, kuin talonpojat pyysivät, yksinkertaisesti ei Venäjän valtakunnassa ollut. Mutta se ei sen enempää huolettanut talonpoikaisedustajia.
Taantumukselliset pitivät kiinni vanhasta, slavofiilisesta panslavismista, ja vapaamieliset omistivat itselleen uuden, kadettisen panslavismin, jonka olivat perustaneet Pogodin nuor., Miljukov, ruhtinas Eugen Trubetskoi y.m., ja jolle oli annettu nimi uus-slaavilaisuus.
Maassa vallinnut taistelunhaluinen mieliala kutistui intohimoiseksi kinasteluksi siitä, oliko tämä kongressin päätös ilmoitettava ministeripresidentille lähetystöllä vaiko vain kirjeellä. Lopulta enemmistö päätti, että oli käytettävä lähetystön muotoa, vaikka Miljukov piti sitä alentavana.
Saman ajatuksen ilmaisi sitten Miljukov pitkässä ja sangen vaikuttavassa puheessa: niin viheliäistä ja niin halpamielistä hallitusta kuin silloinen ei Venäjällä koskaan ollut ollut. Ministerit olivat pöllöpäitä lukuunottamatta esimiestänsä. Hän oli maankavaltaja. Todistukset joita hänellä todellisuudessa ei ensinkään ollut hänellä muka oli takanaan, ja hän oli näyttävä ne oikeuden edessä.
Tukholmassa Miljukov 2 p. toukokuuta kummasteleville ruotsalaisille vakuutti, ettei Venäjä koskaan ollut ajatellut hyökkäyssotaa sille ystävällistä Ruotsia vastaan. Hän itse joka kaikkialla tahtoi esiytyä Venäjän ulkopolitiikan kaikkien yksityiskohtien tuntijana oli muka vasta vallan äskettäin kuullut erään Narvik-nimisen satamapaikan olemassa-olosta.