Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Merkilliset tiedot eräiden alueiden väestöstä ja siellä vallitsevasta uskonnosta, tiedot, joissa oli liian selvä epätotuuden leima, saivat Venäjän vapaamieliset lehdet ankarasti arvostelemaan valtakunnallista tilastoa ja sen kiihkokansallista suuntaa. Seuraava yleiskatsaus Venäjän valtakunnan kansoihin perustuu vuoden 1897 väenlaskennan virallisiin tietoihin, kun parempia ei ole käytettävissä.
Yhteiskunta tervehti tätä nimitystä suosiollisesti, ja suosio kasvoi, jota useammin uusi vallanpitäjä keskusteluissa sanomalehdistön edustajien kanssa ilmaisi sangen maltillisesti vapaamieliset mielipiteensä: kansaneduskunta, mutta ei mitään parlamenttia; uskonvapaus, mutta ei omantunnonvapautta; juutalaisten oikeuksien parantaminen, mutta ei mitään yhdenvertaisuutta; painovapaus, mutta hyväntahtoisen sensuurin hoitama j.n.e.
Vaikka hovipiireistä lähtevät huhut kertoivat, ettei ollut luottamista järjestelmänmuutokseen perustuslailliseen suuntaan, niin vapaamieliset yksityisten semstvojen keskuudessa aloittivat vilkkaan toiminnan, jolla osaksi oli menestystä.
Siinäkin asiassa oltiin erimielisiä; vanhoilla olijat syyttivät siitä ajan kurjuutta, tätä kurjaa aikaa, jolloin kaikki yhteiskunnalliset siteet rikottiin; vapaamieliset puolustivat tasa-arvon aatetta ja keskustelu muuttui vähitellen kiivaaksi kiistaksi, joka ei sekään johtanut parempaan päätökseen kuin edellinenkään.
Mitä ennen häntä jo kauan vapaamieliset oppineet ja poliitikot olivat kehoittaneet tekemään, mitä Witte 1905 oli ennustellut ja aateliskongressi toukokuussa 1906 suositellut, sen teki Stolypin. Hän päätti laskea kirveen Iso-Venäjän maataloudellisen kehittymättömyyden juurelle: hävittää mirin, joka oli yhtä pyhä taantumuksellisille kuin vallankumouksellisille.
Ja molemmat, vapaamieliset ja taantumukselliset, Wallace hurmasi tulevaisuudenkuvalla, joka oli kaunis kuin uni: kultakupuinen Hagia Sophia Bosporon rannalla koristettuna kahdeksanhaaraisella oikeauskoisella ristillä ja venäläinen poliisimestari käskevänä kulkemassa keisarikaupungin mäkisiä katuja. Englantilaiset kohteliaisuudet kiehtoivat ovelasti mieliä.
Siihen asti kaikki vapaamieliset semstvomiehet olivat sitä vastustaneet, koska he talonpoikaisväestön sivistymättömyyden tähden pelkäsivät, että sellaisella perustuksella valittu parlamentti agraarikysymyksessä olisi hyvin jyrkkä, mutta kaikissa muissa kysymyksissä niin vanhoillinen, että se voisi olla sangen vaarallinen, jopa kohtalokas Venäjän sivistyskehitykselle.
Yli virtain hän rientää ja vuorten, Lepo löydy ei missäkään. Ei lepoon yö häntä vietä, Ei helle auringonkaan. Hän rientää eellehen tietä, Kuin mieletön raivossaan. Eikö viihdytä unonen kallis? Eikö rauhoitu onneton? Ei virkansa sitä sallis, Sillä posteljuuni hän on. Koditon vapaus. Tänne rientäin joutukaatte Kaikki vapaamieliset; Orjina kyll' olla saatte, Pois nyt orjuus, kahlehet!
Taantumukselliset pitivät kiinni vanhasta, slavofiilisesta panslavismista, ja vapaamieliset omistivat itselleen uuden, kadettisen panslavismin, jonka olivat perustaneet Pogodin nuor., Miljukov, ruhtinas Eugen Trubetskoi y.m., ja jolle oli annettu nimi uus-slaavilaisuus.
Tätä mystillistä puolueohjelmaa vastaan, joka romantiikan harsolla peitti kaiken, mitä Venäjän menneisyydessä oli surullista ja rumaa, sapadnikit eli venäläiset vapaamieliset edustivat sitä vallan vastakkaista kantaa, että Länsi-Europan kulttuuri oli maailmankulttuuri, ja että sen levittäminen Venäjälle vain saattoi koitua kansalle ja valtiolle onneksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät