Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Vihdoin kohotti hän päänsä, aukasi sylinsä, ikäänkuin olisi hän tahtonut sulkea rakastetun sydämmellensä, ja lauloi kirkkaalla, miellyttävällä äänellä seuraavan laulun: Jos koti kallis Taas sinut nään, Ei jättämään Sydämmein sua sallis. Oi Roosa, jalo ruusunen, Minulle itses näytä Keskellä ruusujen Ja lemmen kukkien Sulolla mieles täytä. Sydän, tahdotko ratketa? Kestä tuskassa, riemussa!
Kirkas päivä loistaa akkunasta, Tämän luona linnut laulavat, On kun soitto kuuluis taivahasta, Enkelit mun luonain oisivat. Luojain! mulle tarjoot lohdutusta, Sua kiitän, käyden polvillein; Voi! voi taivaallista ihastusta, Jonka saanut ompi sydämein! Kallis ruusu. Neito! Sull' on ruusu kallis, Se on taivaas kauniste; Ethän sä sen kuolla sallis, Sitä hoida, suojele!
Mylly Matti ja Maija ovat laskeneet säkit maahan ja päästelevät siteitä. Sävel: "Nyt aika tuo jo lieneekin." Se pahin porsas tosiaan, Mi pussihin on saatu. Niin tuiki tuima potkimaan, Niin raskas on sen laatu. *Maija*. Se raskaamp' on kuin kultakin, Ja kuninkaalle kallis, *Molemmat*. Me täyteen rahasäkkihin Hänt' emme myydä sallis. *Matti*. Ens kerran moista jauhetta Sain myllystän' nyt vasta.
Siell' lemmenlaulun kuulla sain; mun tykki suonet tulisemmin, kun rinteet raikui kajahtain: "Sua sydämestäin, Anni, lemmin! "En kuusainkätköön, sun ja mun, yön peikkoin koskaan päästä sallis; ja siunattu on hetki, kun siell' liiton teimme, tyttö kallis! Pääs painui vasten poveain, ja kuiskees soi: 'Sun iäks, kulta! kun kesken kuumain suudelmain sa valat ikuiset sait multa."
Meidän huokuu hikeämme Suomen suot ja manteret, Meidän hyötää hurmettamme Ahot, kankaat, tanteret. Kummakos jos maamme kallis Siis on meille kaikillen? Kummakos jos emme sallis Kuoloon kurjaan käydä sen? Noin pystynä päin sinitaivasta Kun nostat sä uljaan pääsi, Niin luulisi, jotta jo taimesta Sun Luojasi vapaaks sääsi, Ja että sä vehmahan maaperän sait, Jost' ilman vaivoja ruokasi hait.
Ei ihme, että tätä miettiessä Povessa tunsin tunteen katkeran: Myös syntynyt mä olen Hämehessä Ja synnyinmaana sitä rakastan. Ken orjuuteen ja sortoon sitä sallis, Jok' ain' on ollut sydämmelle kallis? Näin miettiess' en huomannut ma aamun Taas taivaan kannelle jo astuneen, Kun jylhältä näin linnalt' öisen haamun Ja synkeyden kaiken kadonneen.
Lahjojas mullen joka hetki Suot, ylläpidät, ravitsetki, Ilolla sua pidän mä Siis silmieni edessä. Sun ratoksespa, äiti hellä, Saan virsiäni viserrellä, Kun kuulet laulu-kieleni, Sä ymmärrät mun mieleni. Sä silmäterä, helmi kallis! Josp' aina taivaan Herra sallis Vaan hyvin käydä sinulle, Se onni suurin minulle.
Varjoton viel' oli vanhan otsa vedettömät vielä neidon silmät, mutt' ei, vaikka lepopäivä sallis, ettoneelle painu kumpainenkaan.
Vaan sinä kaupunkiin mene, Hektor, siell' emoamme pyytäös, äitiä sun sekä mun, pyhätölle Athenen linnaan Ilionin valioimmat viemähän vaimot. 88 Ukset aukaiskoon pyhän huoneen, pankohon vaipan, häll' asumuksessaan mikä sorjin lie sekä suurin, armain myös hänen aartehiaan, hiuskaunon Athenen helmaan, polvien päälle ja lausukohon lupauksen kakstoist' uhrata myös vuoskuntia hiehoja hälle kaunoja kasvultaan, ehk' iliolaisien sallis säästyä kaupungin sekä vaimojen, hentojen lasten, Tydeun poian torjuva ois pyhäst' Ilionista, tuiman taistelijan, pelon tuojan valtavapeitsen, tuon, jok' on tottakin, luulen, akhaijein sankari suurin.
Vaan vihdoin tiedot saapuvat, Joist' tyyntyne ei mieli: "Sun poikas aallot ahnahat Tuoll' ulapalla nieli. Jo vuotta toista ollut on Hän hotehissa Vellamon" Se isku sattui sydämeen, Rajusti Sanna parkas, Ja kavahtaen seisalleen Hän rantaan meren karkas. Siell' aallot tuimat kuohuilee, Hän kysyin niitä katselee. Mut vihdoin huus hän raivossaan: "Ei Luoja sitä sallis!
Päivän Sana
Muut Etsivät