Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
SALADIN. Tuskin kummemmin! Kai aivan yhtä kuohuvasti, luulen! Vaan ken jo opetti sun hänen laillaan mua sanoin lahjomaan? Mut todella: jos niin on laita, kuten kerroit mulle, minäkin Nathania kummeksun. Hän ystäväni sentään on, ja riitaa en ystäväini välille mä sallis. Alistu neuvoihin! Käy varoen!
COMINIUS. Kuukauden sua seuraan; asuntosi Niin valitsemme, että toisistamme Me tiedon saamme; näin, jos aika sallis Sua kotiin kutsua, ei tarvis meidän Hakea yhtä miestä pitkin mailmaa, Ja hyvä tila menettää, jok' ehtyy, Kun poiss' on tarvitsija. CORIOLANUS. Hyvästi! Sua ikä painaa; sodan herkuist' olet Jo kylläs saanut, naarmuttoman kanssa Kuljeksiakses. Portillen vaan käykää.
Ja mitäpä puhuisin minä, kun sitä et aatosta kuitenkaan minun lausua sallis sinä. Vuorilla kulkevat suuret tuulet, vuorilla lehdet ne lepattaa, vuorilla tuulevi, vaikka jo hiljaa nukkui laakso ja metsä ja maa. Vuorilla lentävät suuret linnut, vuorilla kotkat ne kaartelee, vuorilla valvotahan, vaikka ammoin nukkui laakso jo lauluineen.
En hengittää sit' ilmaa, en, Mi myrkyn lailla murhaa. Osaani tyydyn, Luojani. Pois mieli kapinoiva! Pimeiltä teiltä varjele Mua, Herra, kaikkivoiva! Tuuditan kehdossa pienoistani, Merelle mieheni läksi. Mereltä ehtivän lausui laivan Kotihin kevähäksi. Uinuos, urpuni! Silmäs sulje! Nukkuos, kukkani kallis! Voi, kun ei myrskyhyn hukkua laivan Luojani laupeas sallis!
Ei ihme, että tätä miettiessä Povessan' tunsin tunteen katkeran: Myös syntynyt mä olen Hämehessä Ja synnyinmaana sitä rakastan. Ken orjuuteen ja sortoon sitä sallis, Jok' ain' on ollut sydämmelle kallis? Näin miettien en huomannut ma aamun Taas taivaan kannelle jo astuneen, Kun jylhältä näin linnalt' öisen haamun Ja synkeyden kaiken kadonneen.
HERTTUA. Tylyydessäkö? Impi juonikas, Jonk' epäsuopealle alttarille Tää sydän henkinyt on parhaat uhrit, Mit' ikänään voi hartaus! Mitä tehdä? OLIVIA. Halua myöten, mitä sallii arvo. HERTTUA. Egyptin rosvon lailla miks en minä Vois hengenhädäss' armastani tappaa, Jos sydän sallis? julma luulevaisuus, Jost' ylevyyttä henkää!
REGAN. No, rakas kreivi. Te tiedätten, mink' onnen teille aion; Siis suoraan selvä totuus lemmittenkö Mun siskoani? EDMUND. Puhtaudess' aivan. REGAN. Mut lankonihan teitä ette koskaan Kiellettyyn paikkaan käynyt? EDMUND. Rietas aatos! REGAN. Niin liki liittyneiksi varon teitä, Ett' aivan hänen omansa te liette. EDMUND. En, rouva, kunniani nimess': en! REGAN. En koskaan sitä sallis.
Kas, Mielikki, metsien muori, on minun äitini kultainen, kallis. Ei koskaan hän laulajan uupunehen näin hangelle uinua sallis. Näet lempeä on emo hongikon ja lempeä honkien tytärkin on. Ja vaikka sa et mua tunnekaan, sun tunsin jo kauvan, kauvan. Kun hiljaa sa hyrisit hiihtäissäs, minä seurasin sompoa sauvan. Ja hiljaa vain vaikka laulelit ain, minä kuulin ja riemusin rinnassain.
Siis ei toki mikään huoli Mieltämme voi rasittaa, Koska toivon, riemun puoli Kirkkahana heijastaa: Aika, jolloin tiedon valo Katkoo kahleet pimeyden, Jolloin uusi polvi jalo Astuu tietä siveyden. Hyväst' rakkaat opettajat! Onni olkoon osanne, Että vielä monet ajat Voitte jatkaa tointanne! Hyväst' oppilaitos kallis! Muistos pysyy pyhänä; Sun jos Luoja olla sallis Kansan valon lyhtynä!
Päivän Sana
Muut Etsivät