United States or Aruba ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta jos tahdot koiraa, jonka kanssa sopii juosta kilpaa, Pikku Kukkani, on Jip siksi elänyt liian hyvin, ja minä annan sinulle toisen". "Kiitoksia, täti", sanoi Dora heikosti. "Mutta älkäät kuitenkaan!" "Eikö?" kysyi tätini ja otti pois silmälasinsa. "Minä en voisi pitää mitään muuta koiraa, kuin Jip'iä", lausui Dora. "Se olisi niin tylyä Jip'in suhteen.
Kuinka onnelliseksi kävin, kun tunsin omat kukkani; juuri samat, jotka olin ostanut Covent Garden'in torilta! Minun ei sovi sanoa, että ne olivat suuresti niitten näköiset taikka ylimalkain muistuttivat mistäkään muista kukista, joita olin nähnyt; mutta siitä paperista, joka ympäröitsi niitä ja joka oli tarkasti kopioittu, tunsin, mitä tarkoitettiin.
Roosa päästikin heti kukkakimpun irti, antoi sen Konradille ja sanoi nauraen: "sen minä kyllä tiedän, että niin uljaalle ritarille, kuin te olette tulee naisen antaa kunniamerkki; ottakaa siis vaan minun lakastuneet kukkani". Konrad suuteli niitä ja pisti ne sitte lakkiinsa, mutta Martti mestari nousi ylös ja tiuskasi: "No, jonkinlaisia hullutuksia! vaan lähtekäämme nyt kotiin, yö tulee jo".
Mua maailma kun soimaa, tuomitsee, Sä siit' et huoli, mulle hymyilet Ja tuoksull' asuntoni täyttelet Mua tuskin muut maan päällä muistelee. Tuoll' oisi impi kirkkorannalla, Vaan häntä tuskin tohdin aatella, Hän kenties millä, millä rankaisee! Oi, kukkaseni, armas kukkani, Sä olet ainoa mun riemuni. Kevähällä ruusuni Kukki kaksitellen, Syksyllä on yksi, Vaan yksi kukkanen.
Hänellä on talvipuku: turkki, puuhkio, hilkka, saali, villalapaset ja päällyskengät. MAIJA. Mutta pysähdy nyt, Svante! Anna minulle takaisin kukkani! Hän pakenee, häntä ei enää näy! Oi, sitä poika veitikkaa! Svante-e! KAIKU
Minäkin palvelen rauhan madonnaa, en tosin polvistuen ja rukoillen, niinkuin hän ja muut, mutta vieden sille omine toivotuksineni kukkani minäkin hänen alppiruusupuutarhastaan, joka aamu, niinkuin se kuuluisi asiaan, niinkuin rikkoisin jotakin vastaan sitä laiminlyömällä.
Eikä yksikään armelias kuusenkarahka pidä kiinni varasta, minun omaa veljeäni Svante Aprillia, joka on varastanut kaikki minun kukkani! Ei, ... kukaan ei saa nähdä minun itkevän! Hyvää huomenta, metsä! Tunnetteko minua, herra Hongikko. Kenties rouva Kuusela muistaa minut menneestä vuodesta? Enkös minä sinutellut neiti Lehmusta, Vaahteraa, Pihlajaista ja Tuomista?
Puhalla, armas pohjatuuli, Rintaani lemmen sanelma: Kun impen' ei lie hallahuuli, Hän kukkani suo puhjeta. Mä kenties sentään syystä luulen Niin armahaksi pohjatuulen. Oi ruusut rintani, Oi vilustunehet, Oi surkastunehet! Oi ruusut rintani, Kuink' ovat kuollehet! Kuink' uskalsin ja voin Hyyn, hallan tuulelta Rukoilla rakkautta! Kuink' uskalsin ja voin Toi talven pohjola!
Oman, oman rintas lämpö, eikö niin, riittää sulle, ihmeellinen lintu! Kimppu kukkia akkunalla. Lunta ulkona kaikkialla, lunta nuorta ja valkeaa. Valkea, luminen maa. Punaiset kukkani akkunalla, nurmi on kaikki jo hangen alla. Rannasta rantaan aukeaa valkea luminen maa. Iltahämärässä vasta latu järvenrantaan vie. Aavan selän poikki kulkee luotisuora viittatie.
Näin kuiskasi impeni, orvokki raukka; nyt näin: oli poskien ruususet poissa. Jo haikeat moittehet rinnassa kuulin: mun vuoksi on kukkani kuihtunut täällä! Mä suutelin häntä ja itkin.