Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. lokakuuta 2025
Ihanaan aikaan Toukokuun, Kun lintuin laulut soivat, Ma silloin hälle virkoin Tän kaihon ja sen hoivat. Mun kyynelistäni puhkee Moni kukkakin väikkymään, Ja huokaukseni helkkyy Kuin satakielten ään'. Ja jos mua lemmit, lapsi, Saat kaikki kukkani nää, Ja ikkunas alla aina Satakielet ne helkyttää.
Hän näki vihastuen, etteivät kaikki pitäneet hänen suosiostansa. Kapteini ja hänen vaalea veljensä sanoivat seuralle jäähyväiset. «Kuka oli tuo nuori mies, joka kukkani sai; mitä puhui hän nukesta? Tunsiko kukaan häntä?« kysyi Maria. «Hän on oppineimpia ylioppilaita yliopistossamme«, sanoi maisteri Kustaa ...ll.
Oi, joutuos kirkkahin joulu-yö, oi, syntyös sydämihin, oi, syntyös syömehen jokaiseen, joka tutkivi: mistä? mihin? Oi, syntyös rauha mun rintaani kuin syntyi seimehen lapsi, sinä rauhani nuori ja naurusuu, sinä kukkani kultahapsi.
Joko haluttaa Sun rauhaan päästä? "Tik!" Kas Tuoni työsi tauottaa: "Tik . tak .. tik ... tak .... tik"..... Paimenessa. "Anni armas, kullakseni Koskaan etkö tullekaan? Sydäntäsi omakseni Koskaan enkö saanekaan? "Lemmi nuorta orpanaani; Hän on sorja, sopuisa." "En; en saata, herttaiseni. Oma kukkani oot sa." "Hänt' et armasteleis sinä, Kukkasia haariva?
Helppo niit' on kaita, johtaa herra Kuun. Hän vaikeni ja katsoi kaulaansa kurkottaen vasemmalla puolella sijaitsevaan syvään rotkoon, jonka suuntansa muuttanut puro oli uurtanut vuorenrinteeseen. Näin kesäaikana oli siinä verraten vähän vettä. "Missä hän nyt lienee", tuumi hän. "Tavallisesti hänen vuohensa kiipeilevät auringon mailleen mennessä tuolla rinteellä. "Kukkani kuihtuvat pian."
Ei tosin muut kuin äiti voi äidin tunteita käsittää, mutta ei moni äitikään minua ymmärtäisi. Viljo on ainoa iloni, ainoa henkäys runollisuutta, jota minäkin osakseni saan. Hän on kukkani kivikon keskellä, hänen onnensa on elämäni ainoa toivo, rakkaus häneen ainoa voimani.» Eevi oli puhunut kiihkeästi.
Ja niin tuli kohtalo kylmä ja jäinen ja mursi mun toivoni ainoonkin: on poissa mun päiväni, onneni ainut, on poissa mun kukkani kultaisin. Kuin neitonen nuori, mi vuosia viisi on vuottanut kaukoa sulhastaan, on vuottanut vuosia säästäen, toivoin, niin viestipä tuodaanki kuolostaan.
"Sinä olet sievä tyttö, hyvä Dora, mutta et ymmärrä miten kannetaan rikkauden onnettomuutta". "Vai niin, miksi en sitä ymmärtäisi! Kun sinä, näet, ostit kaikki minun kukkani, oli minulla kolmekolmatta riksiä ja kahdeksantoista killinkiä kassassa, enkä mitenkään käsittänyt kuinka niin suuri summa kuluisi. Minulla ei ollut milloinkaan ennen ollut rahaa.
Voi toveri raukkaa!" "Se kestää varmaan vielä monta aikaa, Kukkani", lausui tätini, taputtaen Doraa poskelle, kun hän kallistui vuoteestansa katsomaan Jip'iä, joka vastaukseksi asettui takajaloillensa ja ahdas-henkisyydessään turhaan ponnisti päätänsä ja hartioitansa, ylös kiivetäkseen.
Kyllä olen huomannut, miten kukkani punastuu joka kerta, kun Manni lähestyy mutta toiselle kukalle on se aurinko luotu loistamaan. Hm, nyt on se päätös varma minussa, että lähden täältä Pöyhkeälään.» Nyt hän huusi: »Maissi, muistatko, että eversti Pöyhkönen sanomalehdissä ilmoitti tahtovansa puutarhuria.
Päivän Sana
Muut Etsivät