United States or Saudi Arabia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tähän vastaat sinä varmaan, että onneni on Lygia! Niin on, rakkaani! Sentähden, että rakastan hänen kuolematonta sieluaan ja sentähden, että me rakastamme toisiamme Kristuksessa, mutta tämä rakkaus ei tunne eroa, petosta, muutosta, vanhuutta eikä kuolemaa. Sillä kun nuoruus ja kauneus katoavat, kun meidän ruumiimme kuihtuvat ja kuolema lähenee, niin rakkaus yhä pysyy, koska meidän sielumme pysyy.
Niilo antoi Katrille lämpimän silmäyksen, mutta Katri päätti nyt vuorostaan olla muka jäykkä. Kyllä on hyvä sanoa "olen" vastasi hän mutta etkö luule minun näkeväni, kuinka kaikki naiset kuihtuvat ja vanhentuvat heti, kun naimiseen joutuvat. Tokkopa ei heillä silloin mahda olla varsin hyvä oltava. Niin lieneet siinä osaksi oikeassakin; vakuutustani vastaan puhuisin, jos toista väittäisin.
Nuo armaat toiveet kukkii Ja kohta kuihtuu taas; Ne kukkivat, kuihtuvat jälleen, Ja niin käy kuolemaas. Tää tieto mun synkistyttää, Mult' innon, lemmen vie; Olen kylmä ja rikkiviisas, Ja jo vertynyt sydän lie. Syysyön unet, usvat, hiipii Yli vuorten, laaksojen, Myrsky lehdet puista riipii, Maa on kolkon aaveinen.
Samalla kun puut mätänevät kenellekään ihmiselle hyötyä tuomatta tuossa asumattomassa venäläisessä maassa ulompana rannikosta, kärsii esim. köyhä kalastajaväestö norjalaisella rannikolla polttopuiden ja rakennustarvetten puutetta; kun jäkälä tiheänä aaltoaa Inarin porolaitumilla, kuolevat norjalaiset porot useinkin nälkään kaltatuilla tunturisyöttiöillänsä, samoin kuin suomalaiset porot tämän salpuun tähden, ikävöiden jäämeri kylpyjänsä, kuihtuvat pois.
Muutamassa vuodessa ne kuihtuvat, poloiset, ja ovat sitten kuin haudasta nousseet haamut. Minulla oikein on paha olla, kuin tuommoinen sattuu vastaani tulemaan.» Hannan mieli meni pahaksi; kyynelet alkoivat vieriä alas poskille. »Ihmettä», sanoi isä. »Mikä sitä tyttöä vaivaa?
»Ah, ruusut kuihtuvat!» napolitar virkahti ilakoiden. Tällaisessa haastelussa hetket kuluivat rakastuneet olivat onnellisia, sillä lempi hymyili heille; sokea tyttö yksin tunsi sen kolkkouden sen tuskat kateuden ailut ja pistot.
Vaan siit' ikkunan luo läks seitsentoistias tyttö, päätään nosti ja katseen loi yli loistavan seudun, siin' näki lehdot ja vuoret ja tyynenä välkkyvät järvet loistossa päivän himmenevän, näki paikkoja kauas armaita, tuttuja vain, ilost' itkuhun heltyi ja lausui: »Maassako seutua kalliimpaa kuin syntymäseutu, miss' ajan helmasta kukkina lapsut-päiväni poimin, nuo lukemattomat, armahat, vaan pian kuihtuvat myöskin!
Pääsit suurten vainosta, Uhkat vältit valtijain; Sure et ruokaa, vaatetta; Tammi nyt on ruoko vain. Oppineet ja ruhtinaat Ne maan tomuksi vaihtuvat Jäivät nuolet ukkosen, Jyrinätkin pauanteen; Ilon heitit, murenen, Herjat, moitteet polvekseen. Lempi, nuoruus kuihtuvat, Maan mullaksi ne vaihtuvat. Sua velhot älkööt turmatko! Sua taiat älkööt hurmatko! Aaveet sua säästäköön! Paha sua väistäköön!
Ei se ole mitään sen rinnalla kuin minä ... minä en muuta haluaisi maailmassa kuin yhä olla rientämässä ... minusta ei voisi olla onnettomampaa kuin täytyä kaiken ikänsä yksissä paikoin asua. Vaan kun täytyy... Jokaisen ihmisen pitäisi kuitenkin koettaa edes jonkun kerran elämässään päästä irtautumaan. Muutoin kaikki mielikuvitus, kaikki tunteet kuihtuvat ja kutistuvat ja kuolevat.
Helppo niit' on kaita, johtaa herra Kuun. Hän vaikeni ja katsoi kaulaansa kurkottaen vasemmalla puolella sijaitsevaan syvään rotkoon, jonka suuntansa muuttanut puro oli uurtanut vuorenrinteeseen. Näin kesäaikana oli siinä verraten vähän vettä. "Missä hän nyt lienee", tuumi hän. "Tavallisesti hänen vuohensa kiipeilevät auringon mailleen mennessä tuolla rinteellä. "Kukkani kuihtuvat pian."