Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
DOGI. Puhua mun nyt suokaa puolestanne Ja tehdä tuomio, joka portaan lailla Nuo lempiväiset suosioonne saattaa. Mit' ei voi auttaa, turha sit' on surra, Pahinta kokenutt' ei mikään murra. Tuhoa mennyttä ken vaikertaa, Se uuden tuhon niskoillensa saa. Mit' ei voi kovan onnen kourist' estää, Parasta pilkaten sen herjat kestää. Varasta nauramalla varkaan ketät, Mut joutavia surren itses petät.
ILMARINEN: Sen varsin valehteletkin. Ei totu Suvannon kansa ikänänsä yön iloihin. LOUHI: Tunne et kansoa Suvannon. Tanssitahan! Kansa ei valoa vaadi. ILMARINEN: Ehkä on hän oikeassa? Ehkä turhia uneksin? Ehk' ei muut valoa vaadi kuin ma yksin? Aatos synkkä! Mit' olen ma? Pisara olen, jyvä joukossa tuhanten voinko maailman valaista? LOUHI: Heitä jo unelmat herjat yön erakko yksinäinen!
Viikon viivyin Wiipurissa, Kauan suolakaupungissa; Kun tulin omille maille, Jo oli vietynä omani, Naituna parahat piiat, Valittuna valkeimmat, Kirkkahimmat kihlattuna, Soreimmat suorittuna, Minulle herjat heitettynä, Aivan kehnot annettuna, Kierosilmät kenkättynä, Vihaisimmat viskattuna.
Et sinä ivannut, impi, pilkannut pyhäinen piika, minä itse se ivasin, pilkkasin poloinen poika; minun omat miel'kuvani ne minua pilkkasivat, omat herjat haaveheni ne minua herjasivat, oman onneni kajastus se minulta mielen murti.
Sepä vasta sen pahempi, Sepä äsken äitelämpi, Kun panee kylän pahimmat, Kylän huonot huikuttavat, Kylän kehnot kelläjävät, Kylän herjat herjoavat, Kylän rietat riioavat, Kylän ilkiät ilovat, Puhelevi ruumenpurnut, Tervakirnut tempoavat, Sylttysammiot sanovat, Kellokaulat kelläjävät.
Sitäpaitsi oli hän sotkeutunut ikävänlaisiin raha-asioihin, rumiin vekselijuttuihin, jotka äidin varoihin turvaatumalla tosin olivat jotakuinkin saadut selville, mutta joista kaikilla kaduilla kumminkin juteltiin julkisena salaisuutena. Tuo kaikki tuntui joka päivä yhä tukalammalta ja Lemminkäinen päätti lähteä joksikin ajaksi matkoille, jotta herjat kielet herkeäisivät juoruamasta.
Monta muoriteltavata, Mont' on muoria minulla, Monta muoriteltavata; En tieä kuta kumarran, Kumarran vähä kutaki. Vainko heitän herjat kaikki, Pakenen pahoista poies, Vaikka metsähän menisin, Korpehen kotini saisin.
Eipä hän edes siitäkään vielä säikähdy, kun ei Pohjolassa tapaa pajaa, ei paljetta, sanalla sanoen, ei mitään sepän asetta. »Akatpa epäelköhöt, Herjat kesken heittäköhöt; Eipä mies pahempikana, Uros untelompikana!» Näin hän lausuu jalolla miehuudella.
Indiaanit tähystelivät vuorta kaikilta puolin omituisella huomiolla. Eräänä iltana sanoi don Estevan: »Ellemme olisi vakuutetut siitä, että linnamme on luoksepääsemätön kaikilta puolin, paitsi solasta, niin voisi uskoa että nuo herjat eivät ole luopuneet toivostaan ottaa meidät kiinni itse pesässämme.«
Päivän Sana
Muut Etsivät