United States or Madagascar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niinpä nyt tätä nykyä, Tällä tuhmalla iällä Sijan tieän, kussa synnyin, Kanssa kaiken, kussa kasvoin, En tieä sitä sijoa, Kussa kuolo kohtajavi, Hengen loppu loukahtavi Näillä ouoilla ovilla, Veräjillä vierahilla. Oikea kiitos-uhri. Rikas nuorukainen, joka kauan aikaa oli sairastanut vuoteen omana, tuli viimein terveeksi.
Ei sitä tieä ihmisrukka, Mitä syöä syntisparan Vasta vanhana pitääpi, Kun ei nuorra näitä nähty, Noita ruokia rumia." KELLON KYL
Monta muoriteltavata, Mont' on muoria minulla, Monta muoriteltavata; En tieä kuta kumarran, Kumarran vähä kutaki. Vainko heitän herjat kaikki, Pakenen pahoista poies, Vaikka metsähän menisin, Korpehen kotini saisin.
Joka kerta kun se poliisi, joka oli Riion Pekkaa vankina kuletellut, nyt kulki ohitse, niin nyökytti se jo kaukaa päätään ja teki kohdalle tultuaan kunniaa kuin sotamies upseerilleen. »Ka, niinhän tuo miulle hyvästi käi sillä kertaa, voan ei tieä, missä oltais kallihit tavarat, jos ei ois sattunut tuttu hyvä herra apumiehekseni.»
Ei tieä emo tytärtä, Tunne ei tuota tuhma raukka; Kenen on syöä synnyttänyt, Kenen on kantanut kaluta Miehellenkö, vai manalle, Sulhollenko, vai suelle; Miel' on neien miehelähän, Mieli toinen tuonelahan, Korkiastaki ko'ista, Kaunihista kartanosta. Viel' on vuoro valvoa'ki.
En tieä imettelijä, En katala kasvattaja, Mitä miksiki imetän, Kuta kuksi kostuttelen; Imettelenkö iloksi, Vai imetän itkukseni, Vaalin lasta vaivoikseni, Tuuvittelen tuskikseni, Huolikseni huiskuttelen, Kaihokseni kasvattelen. Noin ne ennen eukot lauloi, Muorit muinaiset saneli: "Kiitä huomenna hevoista, Partasuuna poikoasi, Tyttölasta miehelässä, Itseäs iän lopulla!"
Tuuvitan tätä tytärtä, Tätä lasta liekuttelen; En tieä emo poloinen, Enkä kantaja katala, Tuikseniko tuuvittelen, Varoikseni vaapottelen, Vaiko tuuvin tuskikseni, Vaalin lasta vaivoikseni.
Hänpä on minunki luonut näille päiville pahoille, yksin öillä valvomahan, päivällä makoamahan." Astua ajattelevi, käyä kääperöittelevi: päätyi Päivyt vastahansa. Päivälle kumarteleikse: "Oi Päivyt, Jumalan luoma! Etkö tieä poiuttani, miss' on pieni poikueni, kultainen omenueni?" Päivyt taiten vastaeli: "Kyllä tieän poikuesi!
"Enpä tieä minnä raukka, En poloinen poian vaimo, Millä mie sinun lunastan, Kun onpi vähän varoa!" "On sulla sinervä uuhi, Jonka toit tullessasi, Oman taattosi koista: Sillä sie minun lunastat." Antoi uuhensa sinervän. Ei uuhi mitänä maksa, Eipä työnnetä tytärtä, Neitt' ei uuhesta yhestä.
Ei tieä kotoiset vaimot, Eikä naiset naapurini, Missä miehet mellostavi, Kussa uhmoaa urohot; Missä mellostan minäi, Kussa kurja uhmaelen. Sainpa kiero kiertämähän, Vaivainen vaeltamahan, Kuuksi päiväksi kululle, Ilman rannalle iäksi, Tieä en suojoa sioa, Enkä tyyntä valkamoa.