Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
"Voi lapseni, kurja on äitis, vaan taattosi kurjemp' on, lupauksia äitisi uskoi vävyn uljaan moision; niin uskoi äitisi kerran, vaan kohtapa viisastui: sun taattosi kurja petti ja neitihin armastui. Mut entä hän ruokaa soisi, ei mulle, vaan lapselleen, jos laskisi nääntyvä äiti etehensä nyt polvilleen?
Mutt' älä vasta sa oivempaas koe konsana pettää. Näin hevin toinen akhaijeist' ei mua ois lepytellyt; vaan sinä nähnyt mont' olet vaivaa suurta ja vaaraa, on jalo taattosi, veljesi myös mun tähteni täällä; siks sinun pyyntöös suostun, myös hevon sulle ma heitän, vaikka se onkin mun, jott' oivaltais väki kaikki, ettei suostumaton, tyly, töykeä mull' ole mieli."
Kullervo Kalevan poika Läksi suorien sotahan, Pisti pillit pussihinsa, Soitti suolla mennessänsä, Kullervoitsi kankahalla, Patakoitteli palolla. Saatihin sana jälestä: "Taattosi kotona kuoli." Kullervo Kalevan poika Sanan virkkoi, noin nimesi "Josp' on kuoli taattoseni, Jouti kuolla taattoseni, Söi mun syötetyt sikani Joi mun juomatynnyrini."
Onko sarkoin vaarrettuna noissa Pohjolan pioissa? Jos on sarkoin vaarrettuna, saat sinä paremman sarkan, taattosi soasta saaman, tavoittaman tappelosta." Sanoi lieto Lemminkäinen: "Oi emoni, kantajani! Ken mun sarkoin vaarteleisi! Itse vaartaisin isännät, vaartaisin sata urosta, tuhat miestä tunnustaisin." Sanoi äiti Lemminkäisen: "Mit' olet pahoilla mielin?
Ystävä, neuvoi noin sua silloin taattosi Peleus, lähtevä kons' olit Fthian mailt' Agamemnonin luokse: 'Poikani, voiman Athene ja Here antavat sulle, niin jos tahtovat, vaan sinä ylväs mielesi itse 255 suistele rinnassas; sopusuosio aina on parhain. Karttaos riitaa siis tuhontuopaa, jott' avaramman arvon akhaijit sois, väki nuori ja vanhakin, sulle. Neuvoi noin isäs vanha, sen unhotat.
Vaan sanon vielä ma sulle ja pyydän, jos mua kuullet: sallios yhteen eik' eri hautaan tulla, Akhilleus, luuni sun luittes luo, kuten ennen taattosi linnoill' yhtenä myös ylenimme, kun sinne Menoitios kerran toi minut mun koto näät, Opoeis, piti pienenä jättää, Amfidamaan pojan kosk' olin tappanut hetkenä turman, vaikk' en tahtonut ois, nopanviskely kun vihan nosti.
»Voi lapseni, kurja on äitis', vaan taattosi kurjemp' on Lupauksia äitisi uskoi vävyn uljahan moision; Niin uskoi äitisi kerran, vaan kohtapa viisastui, Sun taattosi uljas petti, jalo-neitohon armastui. Mut entä hän ruokaa soisi, ei mulle, vaan lapselleen, Jos laskisi nääntyvä äiti etehensä nyt polvilleen?
Haasta, kuka olet, onko iso taattosi koti mikä nimesi? Marja on nimeni. Ai, Marja, kaunispa on nimesi ai, kuinka sinulla on totiset silmät ... ja pitkä olet ja solakka olet pulska olet ... semmoista Shemeikka on aina halunnut, vaan ei ole omilta mailtaan löytänyt. Olet, niinkuin kehui... »Ette ole mitään hänen rinnallaan», sanoi. Eikä me ollakaan eikä tahdotakaan olla.
Sill' oli siittämä Zeun näet Minos, valtias Kreetan; Minos kuulun taas perijäkseen Deukalionin siitti, ja Deukalion minut, joll' iso hallita kansa Kreetass' on avarassa; mut tännepä toi sotapurret nyt minut turmaks sun sekä taattosi, kansasi kaiken."
Akhaian mies moni totta Hektorin kätten on alla jo hampain haukkonut multaa; leppeä taistelon telmeess' ei näet taattosi ollut.
Päivän Sana
Muut Etsivät