United States or Laos ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei kokko mitänä muista eikä tunne tuhma lintu: kokko tiesi kuolleheksi ja kaarne kaonneheksi, miekalla menetetyksi, tapetuksi tapparalla. Virkkoi lieto Lemminkäinen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Ohoh kaunis kantajani, ihana imettäjäni! Jo olet kuollut, kantajani, mennyt, ehtoinen emoni, liha mullaksi lahonnut, kuuset päälle kasvanehet, katajaiset kantapäihin, pajut sormien nenähän!
Hän kiroo nyt sielunsa ylintä, suurinta iloa, tuota sotahaluansa, joka ennen aikaa on saattanut hellän äidin Tuonelan synkille tuville. Hän vaikeroipi: »Jo olet kuollut, kantajani, Mennyt, ehtoinen emoni! Kostohon minäkin koito, Kostohon kova-osainen Mittaelin miekkojani Noilla Pohjolan tuvilla, Surmaksi oman sukuni, Kateheksi kantajani!»
Ammunko joutsenen joelta, Virralta vihervän linnun; Ei se vielä sitte'känä, Maksa ei maitoa emoni, Kosta ei äitin koululoita, Ei vaivoja vanhempani. Maksa Kiesus maammon maiot, Kosta luoja äitin koulut, Maksa vaivat vanhempani, Huolet kaikki kantajani! II. Naisten lauluja. Se raukka miniä raukka.
Käki kukkui kuusikossa, Käki kukkui, lintu lauloi, Kukkui muien kuultavaksi, Autuallisten iloksi, Ei minulle milloinkana, Ei kuku ajasta siitä, Kun kerran emoni kuoli, Kaatui kaunis kantajani. Elköhön emoton lapsi, Elköhön sinä ikänä Kauan kuunnelko käkeä Päivän puolelta mäkeä: Kun käki kukahtelevi, Niin syän sykähtelevi, Syän syttyvi tulelle, Pää palolle paukahtavi.
"Hän oli nimenomaan käskenyt, toivoakseni omaksi turmiokseen että sellaisia henkilöitä, jotka eivät ota taisteluun osaa, on ehdottomasti säästettävä ja suojeltava. "Senvuoksi kantajani pääsivätkin taakkoineen rauhassa kulkemaan. "Heidän luultiin kantavan vainajaa. "Alussa he olivat itsekin siinä uskossa. "Joen rannalta he löysivät kalastajavenheen, joka oli täynnä verkkoja.
KERTTU. Siinä se päivän kultatähti, josta niin usein olet kysellyt. LIISA. Sen jumalallinen paiste ihmisen silmää heijasee. Tuossa isäni ja tuossa kallis kantajani. Olkaat tervehdityt! Tuossa, tiedän minä, Mannila ja hänen emäntänsä, tuossa ystävällisiä kylänmiehiä, ja tässähän armaita kasvinsisariani halailen. Olkaat tervehdityt kaikki, kaikki! Mutta missä on Tapani, kaunis kultasein?
Akka tuo sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Ei ole surmattu sukusi, viel' ei kaatunut Kalervo. On sulla iso elossa, maammo maille tervehenä." "Oi on armas akkaseni! Sano, armas akkaseni: missäpä minun isoni, kussa kaunis kantajani?" "Tuollapa sinun isosi, tuolla kaunis kantajasi Lapin laajalla rajalla, kalalammin laitehella." "Oi on armas akkaseni!
KULLERVO. Mitä tapahtuu ei sydän tuntea saa, vaikka vuodattaisin oman kantajani veren; sillä suloista on mieltä karaista ja kiukkuiselle onnelle kiusaa tehdä. Sydän kivestä ja koura rautainen, ne täällä ovat parhaat edut. Nyt vasta oikean olentoni käsittänyt olen, ja jos viaton hiilillä mun edessäni korventuis, niin enpä tuosta suuresti huolisi, vaan haukotellen kekäleitä ympärilleen kohentelisin.
Tiedän, puheli taas Vierimän ukko, minulta äitini vietiin samaan aikaan manalaan, kun kirjanne tänne saapui. Se oli minun kantajani ja menneiden aikojen muistoni. Niimpä niin, tulevaisuuden toivot ja menneiden aikojen muistot korjataan pois yhdellä haavaa. Yhdellä yhtä, toisella toista. Mutta me sitten, kaksi leskimiestä, känsäpäätä, seisomme kuin kaksi puuta täällä ahtaassa surun laaksossa.
Ei pääse pahasta siitä Ilman armotta Jumalan, Turvatta totisen luojan; Ei taia tulehen luoa, Saata ei syötteä susille, Kun ei surma suorin tehne, Tappane Jumalan tauti. Emon torat. Ei ennen emo torunna, Kantajani kalkuttanna, Vaikka maion maahan kaasin, Lehmät metsähän levitin. Ei ennen emo torunna, Kantajani kalkuttanna, Kun särin pari patoa, Poltin paitani pahaksi.