United States or Aruba ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ja niin rohkeastiko tekin, pieni aroleivonen, puolustaisitte itseänne?" kysyi hän, hymyillen katsellen hienoja valkoisia sormiaan. "Vaan katsokaa, se paha kaarne ei käsittänyt, että Heintz tahtoi tehdä sen uskolliseksi kumppanikseen... Mutta puhukaamme vielä raha-asiastanne.
Ei kokko mitänä muista eikä tunne tuhma lintu: kokko tiesi kuolleheksi ja kaarne kaonneheksi, miekalla menetetyksi, tapetuksi tapparalla. Virkkoi lieto Lemminkäinen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Ohoh kaunis kantajani, ihana imettäjäni! Jo olet kuollut, kantajani, mennyt, ehtoinen emoni, liha mullaksi lahonnut, kuuset päälle kasvanehet, katajaiset kantapäihin, pajut sormien nenähän!
Osoittaen petäjää, jossa kaarne istui, kysyi hän sitten, miltä tämän korvissa tuon mustan linnun alituinen huuto kuului. Palvelija vastasi: "Omaa nimeänsähän se huutaa: Kaarne! Kaarne! "Eipäs!" vastasi pormestari suuttuneena. "Ellet olisi kuuro aasi, niin kuulisit sen huutavan: paarit, paarit! Niin, paarit, paarit, on tuo lintu jo kaksi tuntia huutanut minun korvaani.
Päin vastoin on kuolema hyvä, kun hyvin olemme elämämme päättäneet. Ja niin sopii meidän uskoa, että kuolema tuolle ikävöitylle nuorukaiselle, joka nyt niin kauniisti lepää viheriöitsevän turpeen alla, niinkuin myöskin hänen iästyneille vanhemmillensa, joidenka harmaita päitä murhe nyt kovasti painaa, oli hurskauden paras palkinto. Kaarne ja Vares.
Kaarne, kuultuansa nämät entisen Koroney-lapsen sanat, ei ottanut ensinkään niistä mitään neuvoa, närkästyi päin vastoin silmittömäksi ja huusi: "Semmoiset pahat, joita mulle ennustelet, tulkoot oman pääsi päälle! minä puolestani ylenkatson sinua ja sinun varoituksiasi!" Näin huutaen kaarne jatkoi matkaansa ja kiiruhti ilmoittamaan Apollonille, mitä hän tiesi.
Eiköhän sopisi tuoda seppää? Hän kun on tuon vanhan velhon tuleva vävy, niin kenties saisi hän kaarneen karkoitetuksi. "Ei, ei!" vastasi pormestari kiivaasti ja lujasti. "Seppä pysyköön tyrmässä. Hänen tähtensä ei kaarne huuda. Hän on ennen aamukellon soitua sytyttänyt ahjonsa ja kärsii ansaitun rangaistuksen!"
Metsän syvyydessä piili mökki, sydänmaassa, syrjäss' aivan tiestä, jolla syksyst' alkain sota liikkui. Vainolaisen silmä sit' ei nähnyt, jalka tiet' ei tullut sinne tuovaa. Kaarne vain toi, vaakkuin ilman alla, viestit veritöistä taikka kotka, joka kylläisenä kuusess' istui, taikka hukka, joka hurmehista saalistaan vei korven komeroihin.
Sanotaan pahat vaimot ennen vanhaan välistä muutetun kaarneiksi ja jos minä olisin kaarne, niin taitaisin kumminki lentää pois enkä tulla vaadituksi, niinkuin nyt, menemään ylös sinne punaiseen syvyydenpesään. Katsos!
Tämän näki kaarne, Apollonin lintu, valkohöyhen. Vaikka varsin kaunis, sillä se hohti kuin hopea, se kuitenkin pahaksi onneksi oli sangen kielevä lintu. Nyt on kielevyys juuri semmoinen, että se tekee omistajansa suorastaan kipeäksi, ellei tämä saa pitkin maailmaa hölpötellä kaikki mitä suinkin luulee tietävänsä. Tämmöinen puheenhimoinen kielikello nyt kaarnekin oli.
Ja ihmisetkin, eikö nekin tee vääryyttä korppia vastaan, kun he sitä niin inhoavat? Mitäpä pahaa se siis on tehnyt? Korpin historia on varsin merkillinen. Minä kerron sen sulle. Päätä sitten, Suleima, onko syytä mielipahaan korppia vastaan. Ennen muinoin oli korppi eli kaarne joksi sitä myös nimitetään ihan lumivalkea. Sen höyhenet loistivat hopeaisena.