Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025


Metsän syvyydessä piili mökki, sydänmaassa, syrjäss' aivan tiestä, jolla syksyst' alkain sota liikkui. Vainolaisen silmä sit' ei nähnyt, jalka tiet' ei tullut sinne tuovaa. Kaarne vain toi, vaakkuin ilman alla, viestit veritöistä taikka kotka, joka kylläisenä kuusess' istui, taikka hukka, joka hurmehista saalistaan vei korven komeroihin.

Mitäs Pappeja paneksit Koiran hampailla kaluilet Valat paksulta valetta? Eikös muistu mjelehesi, Vain ett tjetäne todella. Mitä Suomi seuranneepi Mikä oppi, lje otettu? Lukeneeko Lutherusta Vain pitänee Paavin uskon? Kuka voilla voiteleepi Saarnamjestemme seassa Koko Suomen seurakunnas Ilon autuuden avaimen? Voita Pappi palkaksensa Saapi Sihtjerin suruksi. Voi on voide voimallinen Rasva ravinnoks hyväkin Rakas myöskin riivarille, Liukas, joka liikuttaapi, Liikuttaapi, lijottaapi Sihtjeringin kuivan kjelen, Että vastaapi vakaasti, Liukkahasti liehakoitsee, Käändääpi kans kaunihiksi Varsin väärängin asian. Totta Sihtjeri, sinäkin Jollonkullon joutessaisi Olet ottanut halulla Pappilassa pöydän päässä Voita vahvasti tygöhös Rasvaa vatsahas valanut Kukin kiittääpi tavallans Seuraa luondonsa lakia Porsas paiskaapi kumohon Kylläisenä kaukalonsa. Koira nurkat kasteleepi Saatuansa suuruksensa, Kissa kiittääpi hajulla Jongan jättääpi jälelle, Paha ihminen puheilla Että töillä törkehillä. Kuka hitto hinnan tähden Sjelun laskeepi sisälle Jjankaikkiseen ilohon?

Ruotsiksi soitti hän pöytäkelloa, niin edeskävijät kuin kärpäset nöyrästi hyppelivät "hit o' dit'iä". Ja vihdoin, kun hän vihelsi oikein hienoa ruotsia, virtaili lasit täynnä samppanjaa ja muita etelämaan kalliita viinejä, kunnes hän hekkumasta kylläisenä huudahti: "ei enää!" Mutta se olikin suomea, jonkatähden edeskävijät tarttuivat hänen käteensä ja taluttivat hänet ulos.

Fabiani, kapteini Corsican ja minä astuimme pitkin isoa kappia. Taivas pimeni. Tohina kuului taivaanrannalta. Salongeista kaikkui hurrahuutoja. Muutamia ukon-leimauksia välähteli loitolla tuossa paksussa pilviholvissa. Ilma oli sähöstä ylen kylläisenä. Kello 5,20 ilmaantui Harry Drake ja hänen molemmat puollustajansa. He tervehtivät meitä ja heidän tervehdykseensä vastattiin kohteliaasti.

Kuin hänellä on lämmin ja hän viruu tuossa tyytyväisenä ja kylläisenä niin, sinä ehkä et usko minua, mutta silloin tuntuu, kuin minä itsekin olisin lämmin ja kylläinen. Ja jos minun on käynyt huonosti ulkona, niin minä ajattelen häntä, joka on kotona minä en voi tulla täydelleen onnettomaksi, niin kauvan kuin hän on minulla.

Siellä täällä kohosi veden pinnalle harmaa sonka, kylläisenä ja pyöreänä, ponnistaen turhaan voimiaan päästäkseen pinnalta jälleen syvyyteen ja rauhaan lokin iskuilta! Tämä oli etumaisin silliliuta. Se liukui vielä tiheänä kuin muuri keskellä vuonoa maata kohti suurena, mustansinisenä parvena eikä kyynäränkään syvyydessä kölistä.

Syyskesän rauha, kylläisenä lakastuvan luomakunnan rauha vallitsi laajoilla lakeuksilla: Kuului tuskin heinäsirkan sirkutusta ojan reunalta, tuskin pelästyneen, pitkäin olkien juurella piipertävän peltohiiren vikinää. Reppuineen ja ryhmysauvoineen asteli yksinäinen vaeltaja tietä myöten, välittämättä kuutamoisen maiseman lumouksesta, tuijottaen suoraan eteensä.

Synkeässä metsäss' oli mökki, salomaalla, syrjäss, aivan tiestä; missä syksyst' alkain sota liikkui. Vainolaisen silmä sit' ei nähnyt tietä tallannut ei tänne vievää vihamiehen jalka; sanan toi vaan verisistä tappeluista kaarne vaakkuin ilman alla, taikka kotka joka kylläisenä kuusess' istui, taikka hukka, joka hurmehista saalistaan vei korven komeroihin.

Päivän Sana

alankolaisherroja

Muut Etsivät