Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Mua kumohon tanssi ei poikaset nuo, mä kukissa loistan. En kruunuain kultaista peikolle suo, pois huoleni poistan. Kas siinä ennustus! naurahti kreivi Scheffer. Niinpä todellakin, vastasi kuningas Kustaa hymyillen. Minäkin olen pitävä huolta siitä, ettei kukaan minua kumohon tanssi, ja toivonpa silloin, etteivät peikot saa kruunuani. 8. IS
Hyvätkö huuhtikirvehensä, Kaunihitko kassaransa, Jolla kaski kaaetahan, Lehto lyöähän kumohon?" Kutti, kiitti! Kun sie neittäsi näkisit, Kun sen käet käpäeleksen Meiän sulhon kättä vasten!" Kun sie neittäsi näkisit, Kun sen suu sopaeleksen Meiän sulhon suuta vasten!" Meiänp' oinas vallan otti, Meiän pässi päälle pääsi, Meiän karkasi karitsa."
Nauroi naiset Lemminkäistä, piiat pisti pilkkojansa, kun ajoi kummasti kujalle, kamalasti kartanolle: ajoi korjansa kumohon, veräjähän vierähytti. Siinä lieto Lemminkäinen murti suuta, väänti päätä, murti mustoa haventa. Itse tuon sanoiksi virkki: "En ole tuota ennen nähnyt, en ole nähnyt enkä kuullut naisen nauravan minulle, piian pilkkoja suannut." Mitä huoli Lemminkäinen!
Tok' yhtä vielä muistelen, Sen suihke armaampi: Se silmä on Savottaren, Johonka taivas loistehen Ja sinens' yhdisti. Me emme liioin kerskuko, Sanomme kumminkin: Muu Suomi ellös ilkkuko, Jos meill' on hoikka kukkaro, Jos köyhiks keksittiin. Useinpa pelto kultainen Se sulla kellerti, Kun meidän vaivan, viljehen Kumohon löi vihollinen Ja poltti tuhkaksi.
Mä rantaa vasten vyörrytän Laineeni vaahtoharjat, Mä yli maiden lennätän Pilveinkin synkät sarjat. Mä syöksen korvet kumohon, Kaupungit mullan peittohon. Mut kun ma raivoon tuimimmin, Mun voimain murtaa Luoja, Ett' asettuen näyttäisin, Kuin maailmaa Hän suojaa. Mä tyynen illan rauhaan näin Pois nukun noista melskeistäin.
Väitettyhän on, ett' elättää ei lempi miestä saata; tuon väitteen todistan ma kumohon; mun muut' ei tarvitse kuin syödä, maata; voin neiti Skären apuun täysin luottaa, hän antanee kai lehteen Stråmanin »elämäntarun», iloa se tuottaa kauhulla. Hallitkoon Herra! Tokko käsitin? Eloni taru? Oonko tarumainen? NEITI SK
Tok' yhtä vielä muistelen, sen suihke armaampi, se silmä on savottaren, johonka taivas loistehen ja sinens' yhdisti. Me emme liioin kerskuko, sanomme kumminkin: Muu Suomi, ellös ilkkuko, jos meill' on hoikka kukkaro, jos köyhiks' keksittiin. Useinpa pelto kultainen se sulla kellerti, kun meidän vaivat, viljehen kumohon löi vihollinen ja poltti tuhkaksi.
Kaikki luonto kauhistuupi Kuolon tullessa tupahan, Hellä luonto hämmästyypi Tuohon tuimahan tapahan, Kun ei malta vanhemmilla Yksin lastensa ylitse, Eikä puolta puolisolta Toisen puolesta puhua; Ei ole lapsilla lakia, Viepi vanhemmat molemmat, Syöpi kuolema kumohon. Tämän Aatami aloitti, Luoja lopun tietäneepi, Aatami isä imeisten, Eeva äiti ensimmäinen.
Siellä ajoi aika lailla, Aika hollia hojotti, Lapin kammiot kumohon, Lapin äijät ne ärisi, Pienet poikaset porisi, Ei hän siitä säikähtynyt.
Pulkat ja kärriset kiitelivät ja kimpoilivat ja hillimättömimmästi kiepsahtelivat puolelle ja toiselle, kumohon keiskahtivat ja taas kääntyivät oikealle tallallensa, samalla kun lappalaiset hilpeä luonteisina ajoin istuivat pohjalla, toisin taas ratsastivat perälaudan syrjällä ja toisinaan taas seisoivat suorina rekilöissään.
Päivän Sana
Muut Etsivät