Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Tuossapa ikkunan all' ikä-tuomi se tuoksuen kukkii, ylvänä, ett' ei tarhassa puut' ole toista sen laista; äsken juur toki näin, miten pulskain lehtien alla toukkia liikkui, tuskin vain kukan rohkenin taittaa. Niin taloss' iäkkään myös, vaikk' uhkea, suuri se olkoon, Ikävyys piileksii, valon arka, ja tuskat ja vaivat väijyy loistehen alla ja saastuttaa elon onnen.
Virttä, jonka sunnuntaina kuulin t:ri Watts'in kirkossa, en ikinä unhoita; se oli seuraava: Kun ristinpuuta katselen, Miss' Herra taivahan Ol' riippumassa, loistehen Maailman unhoitan. Oi, että kuolos katkeran Ma aina muistaisin, Ja rakkahimman tavaran' Sun eestäs uhraisin! Mit' oivaa verta haavasi, Oi Herra, vuotavat! Ja piikkikruunu, tuskasi Min mulle lausuvat?
Tok' yhtä vielä muistelen, Sen suihke armaampi: Se silmä on Savottaren, Johonka taivas loistehen Ja sinens' yhdisti. Me emme liioin kerskuko, Sanomme kumminkin: Muu Suomi ellös ilkkuko, Jos meill' on hoikka kukkaro, Jos köyhiks keksittiin. Useinpa pelto kultainen Se sulla kellerti, Kun meidän vaivan, viljehen Kumohon löi vihollinen Ja poltti tuhkaksi.
Sun silmäyksiäs' en kärsiä Ma voi! Mun veren' hyytyy! Huu! ! KITKA. Tänneppäin etsimähän maljaani! NYYRI. En lähde vielä. Näyn autuaan Suon silmän' ensin nähdä! Loistehen Nuoruuden tämä näky antaa niille! KAARLO. Voi tänne, tänne hyvät ystävät! V
Syntymämaan koko muodon: Järvet ja metsiköt, maat, Halmehet, hallavat kunnaat Terässäin nähdä sa saat: Ma kantajaani Oi armas maani! Tahdon riemulla ylistää. Maasta jos katseeni nostan, Taivahan kirkkaus luo Päälleni loistehen lemmen: Valkeuden ikivuo, Aurinko yhä Rakkaus pyhä Jumalan päätäni kaunistaa.» Talvikukkanen. »Kukka kuihtuva, Kuinka talvella Voit sa kukoistaa?
Sen salot kuin siniset on, puut kuinka tuuheat, ja kuin humina hongikon syv' on ja jylhä, ponneton, ja tuulet lauhkeat! Ja kussa tähdet tuikkavat kovalla talvella, ja kussa Pohjan valkeat suloisemmasti suihkavat kuin Savon taivaalla? Tok' yhtä vielä muistelen, sen suihke armaampi, se silmä on Savottaren, johonka taivas loistehen ja sinens' yhdisti.
Haamu, aave, kukkaisverho päällä, Jonka yöstään kuvas-aisti loi; Hehkuhelmans' avaa tuolle kaipuu, Riemuten sen syliin kaikki vaipuu; Vaan kuin savuihin meit' aave kiertää Synkkä, rauhaton ja ilkamoi. Miekkonen sä! ei sua turhuus voita; Et sä usko maisen kevään koita, Pettävän kun näit sen loistehen.
Vaan taistellen Jos kuolen näet sä loistehen. Ja vereni kun vuotaa maan Edestä viime pisaraan, Sä tähtimaihin katsahtain Mun näet ja loistat sielussain. Kun nurmi, nostain kukkia, Tuo haudalleni kruunua, Sä lemmen kyynel siihen luo, Jon levännehet luuni juo. Tää maa jos sortuu kansoineen, Jos syöstään kurja orjuuteen, Niin luokseni sä lennä pois, Sull orjan kahleita en sois.
Tok' yhtä vielä muistelen, sen suihke armaampi, se silmä on savottaren, johonka taivas loistehen ja sinens' yhdisti. Me emme liioin kerskuko, sanomme kumminkin: Muu Suomi, ellös ilkkuko, jos meill' on hoikka kukkaro, jos köyhiks' keksittiin. Useinpa pelto kultainen se sulla kellerti, kun meidän vaivat, viljehen kumohon löi vihollinen ja poltti tuhkaksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät