United States or Yemen ? Vote for the TOP Country of the Week !
NATHAN. Mies ammoin idäss' eli, hällä sormus ol' arvolt' arvaamaton omanaan, perintö rakkahimman. Kivenä opaali sadoin kaunovärein välkkyi, ja salamahti sen niin Jumalan kuin ihmistenkin suosion toi sille, ken kantoi sitä tuolla uskolla. Mik' ihme siis, ett' idän mies ei koskaan pois luovuttanut sitä sormestaan, ja iäks suvussaan sen säilymään hän sääti.
Minun nöyryyteni merkiksi tarjoon minä tälle P. Maarian kirkolle Sastamalassa tämän hopeisen suitsutus-astian ja kun lisäksi ilmoitan kiireeni syyt, ette suinkaan minulta pidätä siunaustanne: lähden rakkahimman poikani Vitjakan häihin; sillä toivoni on, että hän tänä kuluneena yönä on tuonut morsiamensa Laukosta". "Korkeimman siunaus sinua seuratkoon, poikani!
Virttä, jonka sunnuntaina kuulin t:ri Watts'in kirkossa, en ikinä unhoita; se oli seuraava: Kun ristinpuuta katselen, Miss' Herra taivahan Ol' riippumassa, loistehen Maailman unhoitan. Oi, että kuolos katkeran Ma aina muistaisin, Ja rakkahimman tavaran' Sun eestäs uhraisin! Mit' oivaa verta haavasi, Oi Herra, vuotavat! Ja piikkikruunu, tuskasi Min mulle lausuvat?
Jos käsittäisit: Jumala Lahjoitti rakkahimman Poikansa; Isän helmasta Hän tuli, kallihimman Toi lahjan: ijankaikkisen Elämän syntiselle, Jok' uskoo, ottaa vastahan, Antauu Kristukselle. Tää kirkas lähde elämän Avattu jokaiselle. Nyt Poika sielun itkevän Vie Isän sydämmelle; Ja kaikki synnit annetaan Armosta anteheksi Ja synnytetään uudestaan Karitsan kaltaiseksi.
Teenhän työtä minulle rakkahimman olennon hyväksi, oman äitini hyväksi, koetan häntä tukea ja ilahuttaa hänen viimmeisinä elonpäivinään; ja siitä olen sanomattoman onnellinen. En tahtoisi sitä onneani vaihtaa kaiken maailman iloihin ja nautinnoihin." "Mutta et saa minua estää sinulle antamasta rikkaudestani osaa", sanoi Adelbert jalossa innossaan.
Ett' oli nuori aikoinaan myös ukko kerran ollut, enemmän nähnyt matkallaan ja kauemmaksi tullut, en sitä silloin huomannut, siks' olin liian oppinut. En myös, ett' ilomielin hän verensä tuorehimman vuodatti eestä maamme tän nyt mulle rakkahimman, Ma olin nuori, riehakas, hän vänrikki, ma kuningas.
Kiusaus, myrsky pimittävä päivän Uhkaavi joskus sielun upotella, Lomasta pilven kirkas säde kunnes Uudella uskonlujuudella täyttää Horjuvan hengen, tietä meille näyttää Kotihin, luokse Isän rakkahimman. Kiitos oi, Isä, armostasi kiitos, Aina Sa pidät iki-armoliittos, Jonka Sa Poikas verin vahvistelit, Syntisen saastaisimman puhdistelit.
Jussi kopisteli piippunsa ja astui veneestä maalle ja loi silmäyksen järven selälle, josta näkyi vene tulevaksi. »Jo tulevat», virkkoi hän ja läksi astumaan taloon ja mennessään hyräili: eipä olis tarvinnut sen pojan syntyä, joka rakkahimman ystävän minulta valtasi. »Näkyvät jo tulevan», virkkoi hän pirtissä vanhalle isännälle, joka taaskin oli Raamatussa käsinä.
Kuinka olenkaan tarvinnut taistella voittaakseni halut, turhuuden ja itseviisauden ja antaakseni paremmalle oikeudelle ja vakuutukselle sijaa, luopuakseni ennakkoluuloistani toisten eduksi, uhratakseni kaikki ja nurisematta antaakseni takaisin Jumalalle rakkahimman, minkä maailmassa olen omistanut!