United States or Falkland Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kiitos, Herra, armostasi Ihmislasta luodessas: Että annoit sieluhuni Elon omast' elostas. Mutta synti saastuttaapi Ihmissielun langenneen: Anna armost' anteheksi Erhetykset eksyneen! Kiitos, armos avarampi On, kuin taivas tähtineen, Totuutesi korkeampi Kuni vuoret lumineen». Siten David Harppuansa Soittelee ja laulelee; Herran Henki sieluansa Liikuttaa ja hallitsee. Sankari.
Olimme vesat saman juuren; minä Cunizza nimeltäin, ja täällä loistan, kun minut voitti valo tähden tämän. Mut iloll' itsellein suon anteheksi syyn kohtalooni enkä sure sitä, mi rahvaallenne oudolt' ehkä näyttää. Tää valo, mulle lähin, taivahamme ihastus kirkas ynnä kallis, jätti maan päälle maineen, jonka sammumista saa monet uottaa uudet vuosisadat.
Hymyillen virkki sitten: »Manfred olen, Costanza-keisarinnan pojanpoika; siks pyydän, takaisin kun palaat, käyös luo kauniin tyttärein, mi äidiks tuli Sisilian ja Aragonian maineen, ja kerro totuus, muut jos toisin haastaa. Kaks haavaa saatuani kuolettavaa, Hänelle itseni ma itkein uskoin, mi mielellänsä anteheksi antaa. Olivat synkät syntini.
Oi, se valo kirkkahampi Puoli-päivän paistetta: Ihmisill' on taivahassa Sovitettu Jumala! Kaikki saavat anteheksi Kautta veren Karitsan, Uskossa kun pakenevat Armohelmaan Jumalan. Oi, sen armon runsautta, Rakkauden suuruutta! Isä antoi ainokaisen Rakastetun Poikansa Sovinnoksi synneistämme, Jolta me nyt vapaina Synnistä ja kuolemasta Saamme häntä palvella! Kiitos, Isä taivahassa!
Voi sit' yötä, jolloin tunnontuskat Polttavaiset nostit syntieni Haamut julmat piilopaikoistansa, Muiston kammioista, tuomiolle Vaativaiset sieluani kurjan! Silloin ajattelin uudestansa Sanoja, joit' olin eilen kuullut; Niiss' oli lohdutusta syntiselle, Kurjimmalle anteeks'antamusta, Kun Hän luokseen kaikki kutsui kurjat, Antoi anteheksi armoisesti Naisillekkin syvään langenneille.
Vaimo valkea todisti: "On ollut näkijät vankat, tähdet katsoi, kuuhut kuuli." Ei evännyt enempi Räikkö, hartiat alas jysähti, tunsi ilmi tullehensa; otti köyden orren päältä, poikki permannon käveli, astui raskaasti tuvasta siltapalkin painuessa. Kääntyi hän ovessa kerran: "Vaimo, anna anteheksi, kun sen tein, sinua muistin." "Luoja armon antakohon." Painoi kiinni pirtin uksen.
Hymyillen virkki sitten: »Manfred olen, Costanza-keisarinnan pojanpoika; siks pyydän, takaisin kun palaat, käyös luo kauniin tyttärein, mi äidiks tuli Sisilian ja Aragonian maineen, ja kerro totuus, muut jos toisin haastaa. Kaks haavaa saatuani kuolettavaa, Hänelle itseni ma itkein uskoin, mi mielellänsä anteheksi antaa. Olivat synkät syntini.
Olimme vesat saman juuren; minä Cunizza nimeltäin, ja täällä loistan, kun minut voitti valo tähden tämän. Mut iloll' itsellein suon anteheksi syyn kohtalooni enkä sure sitä, mi rahvaallenne oudolt' ehkä näyttää. Tää valo, mulle lähin, taivahamme ihastus kirkas ynnä kallis, jätti maan päälle maineen, jonka sammumista saa monet uottaa uudet vuosisadat.
Ja eräs alkoi: »Kukin meistä luottaa myös valattakin lupaukseesi hyvään, kun tahtos vain ei mahdotonta kohtais. Ma siis, ken yksin ennen muita puhun, sua pyydän, maan jos koskaan nähnyt lienet välillä Kaarlen maiden ja Romagnan, sa että kehoittaisit Fanon kansaa mun puolestani rukoilemaan paljon; näin saisin anteheksi synnit raskaat. Ma sieltä olin.
Armon aukaisi ihanan, Antoi rästit anteheksi, Verot velkana olevat, Jakoi jauhot vaivaisillen; Käski kansasta valita Jotka saattaisi sanoa Tieon kansan tarpehista, Joillen itse ilmoitteli Porvohossa poikasilleen, Että kaikki kansa saapi Uskollansa entisellä Luojallensa lauleskella, Varsin vanhalla tavalla.