United States or Papua New Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Onnettomasti myös Pajarin tyttärelle kävi, ei suinkaan omiensa, vaan isänsä rikosten tähden. "Ennenkuin Pajari viimeisen kerran kotoaan läksi, koetti hän pelastaa ainokaisen hempeän lapsensa ynnä kaikki kansasta ryöstetyt rikkautensa. Vihastunutta kansaa ei tosin Pajarin tyttären olisi tarvinnut peljätä, ei suinkaan, sillä Pajarin Oitilla oli yhtä monta ystävää kuin isällänsä vihamiestä.
Vaan jos pidätte hengestänne ja niiden hengestä, jotka teitä rakastavat, niin elkää hiiskuko sanaakaan, elkääkä osoittako vähimmälläkään liikkeellä että olette tunteneet sen, joka panee kaikki alttiiksi nähdessänsä teitä yhden ainokaisen silmänräpäyksen." Ei mitään nimimerkkiä. Tuo on paula, sanoi Athos, elä mene siihen, d'Artagnan. Mutta kyllä minusta näyttää käsi-ala tutulta, sanoi d'Artagnan.
Oi, se valo kirkkahampi Puoli-päivän paistetta: Ihmisill' on taivahassa Sovitettu Jumala! Kaikki saavat anteheksi Kautta veren Karitsan, Uskossa kun pakenevat Armohelmaan Jumalan. Oi, sen armon runsautta, Rakkauden suuruutta! Isä antoi ainokaisen Rakastetun Poikansa Sovinnoksi synneistämme, Jolta me nyt vapaina Synnistä ja kuolemasta Saamme häntä palvella! Kiitos, Isä taivahassa!
Ne suuret kadut on miehitetty, läpi solukkain ja loukkojen olen minä tänne varastaunnut. KLAARA. No kerro, mitenkä on asian laita? Ah, Klaara, salli minun itkeä! Min' en rakastanut häntä. Hän oli se rikas mies, joka köyhältä vietteli ainokaisen lampaan paremmalle laitumelle. Kironnut min' en ole häntä koskaan. Jumala minut on luonut uskolliseksi ja hennoksi.
Jos vaan kerran saisin sinua katsella oikein päivän valossa, yhden ainoan kerran vaan! Tämmöisessä sinertävässä valossa ei näe mitään. Joska minä yhden ainokaisen kerran vielä saisin katsella sinun hyviä kasvojasi, sinun uskollisia silmiäsi kirkkaalla päivällä! Oi, kuinka tuskalliselta tuntuu kuolla pimeässä, näkemättä silmien katsantoa!
Meren äärelle käy, meren, äitisi armaan, mi on tuntenut sun monet murheesi varmaan, min helmahan kerran saat vaipua jälleen, kun on kaihosi kasvanut täysimmälleen. Meren äärelle luo surus, kaihosi yhteen, jalo alttari tee, jalon loimuta lyhteen, säde kultaisin auringon kukkuraisen läpi ohjaa uhrisi ainokaisen!
Kaarevan otsan alta näkyivät silmät puolihaaveksivaisesti katselevan tämän maailman "luomuksia". Useimmin ne aivan kuin lepäsivät, erittäin silloin, kun Sunkreini luki kirjojaan ja puheli, miten sielun on vaipuminen korkeimman, ainokaisen olennon makeutta ja karvautta maistamaan.
Kuin luin hänelle yksinänsä, ja kuin olimme tulleet semmoisiin kohtiin, hän kiihkeästi sanoi: "jätä, jätä se lukematta". Yhden ainokaisen kerran kuulin hänen lausuvan "se on kaunista", ja sen sanon toden totena: se, jonka sillä hetkellä kuulin hänen äänessään kajahtavan, oli tuhat kertaa kauniimpaa kuin se runo, jota hän huudollaan tarkotti.
Minusta oli kuin ihmeellinen pyhyys olisi levinnyt yli seudun, jota ijankaikkisen Jumalan ainokaisen Pojan pyhät jalat olivat kosketelleet. Olin hengessä näkevinäni tuon pojan, puhtaana ja pyhänä, matkalla vanhempiensa kanssa pyhään, suurista ja jaloista muistoista rikkaaseen kaupunkiin ja sieltä takasin.
Ja säde kirkas säihkyi silmistäsi! Se oli lempen' ensi päivänkoitto! Ja pimeys sydämestäni haihtui. Sä sanan yhden virkoit ainokaisen! Ja lemmen päivä kohos kokonansa! Ja nietokset mun sydämessän' suli." Kun hän sitten nousi ylös, loistivat hänen silmänsä, koko huone loisti, se oli täynnä onnea ja autuutta. Muutettuaan toisen puvun, istui hän puittimiensa ääreen ikkunan luona.