Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Vaimo valkea todisti: "On ollut näkijät vankat, tähdet katsoi, kuuhut kuuli." Ei evännyt enempi Räikkö, hartiat alas jysähti, tunsi ilmi tullehensa; otti köyden orren päältä, poikki permannon käveli, astui raskaasti tuvasta siltapalkin painuessa. Kääntyi hän ovessa kerran: "Vaimo, anna anteheksi, kun sen tein, sinua muistin." "Luoja armon antakohon." Painoi kiinni pirtin uksen.
Niinkuin rautaista raetta, Somerota santavuoren, Miliona miestä päällen, Puoli poika huittiollen, Jotka viskovat vipuina, Ulos ampuina ajavat Muihen kielten murtehita, Venskan vieraita sanoja: Että Suomen suuri raati, Siihen suostuisi senaati. Luoja teillen lainattahan, Antakohon Armon Herra Mielen mestarin parahan, Opettajan oivalluksen Kielen juurta jatkamahan, Vaan ei mökön mieltä myöten.
Kaikki, mit on ihmissydän pienen pieni tuntenut, käyköön esiin, antakohon aartehensa salatut. Kaikki esiin. Taltan kärkeen sydänveri vuotakoon. Ihmiselon kirjavuuden kivi kylmä puhukoon. Lämmin ihmisveri tuokoon sanat huuliin kivisiin. Minä elän, minä elän marmorpatsas, lausu niin! Nyt kirja kiinni, loukkoon se päiviks joutanee. On vieras tullut mulle. Jo tiuvut helisee. Nyt ylle juhlavaate.
Jos Menelaon Aleksandros lie kaatava, silloin saakoon hän Helenen kera aartehiensa, ja meidän pois kotimaille on mentävä taas merenlaskija-laivoin. Vaan jos Aleksandron Menelaos vaaleva surmaa, Troiapa silloin antakohon Helenen tavaroineen Argos-maan urohille ja lunnaat myös sopivaiset, kansan vastaisenkin jotk' ikisääntönä olkoot.
Heistä ken ottelemaan mun kanssani ryhtyä mielii, koht' aseveikkaan astukohon kera Hektorin kuulun. Näin sopikaamme, ja korkea Zeus sen kuulija olkoon: jos minut surmaan hän teräpitkin suistavi peitsin, laivaan laitavahan hän mult' asun vallatun vieköön, vaan pois ruumiin antakohon, jott' iliolaiset vainajan vie roviolle ja vaimot iliolaisten.
Tuoll' Aineias käy, sopavasket välkkyvät yllään, Peleun poikaa päin, soi intoa hälle Apollo. Vaan kera tulkaa kaikki, me pois hänet koht' ajakaamme; 119 tai joku käyköön meistä nyt luoksi Akhilleun aimon, voimaa antakohon sekä rintaan rohkean tiedon, että hän ylhimpäin on lempimä kuolematonten, vaan vähänvoipia ett' ovat nuo, jotk' iliolaisten suojana olleet on sodan, surman tanterehella.
Mutta aamunapa muutamana, juur' kun oli kalaanlähdön aika, juhlatamineissaan Matti oli, univormussansa muinaisessa, tehden kunniaa, kun kuistillensa huonehestaan everisti astui; hymyhuulin siinä Matti seisoi selkä suorana kuin nuorukaisen. Sanat virkkoi: »Jumal' antakohon! mutta mielin tästä naimisihin.»
Päivän Sana
Muut Etsivät