Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
KUNINGAS JUHANA. Viis kuuta? HUBERT. Vanhukset ja vanhat eukot Kaduilla ennustavat siitä turmaa. Arthurin kuolema on kaikkein suussa; Sen kuullessaan he huiskuttavat päätään Ja toisiensa korvaan kuiskivat; Puhuja kuulijan käy ranteeseen, Ja kuulija nyt tekee kauhun liikkeen, Rypistää otsaa, nyökkää, silmin mulkoo.
Runoilijoille on tarpeen kuulija niin kuin Ivan Kusmitshille viinaryyppy päivällispöydässä. Mutta kuka tuo Masha on, joka on sun rauhas poistanut ja saattanut sinut tuskaan? Eiköhän vaan ole Maria Ivanovna?" "Se ei ole sinun asias", vastasin minä närkästyen, "oli kuka hyvään. Minä en pyydä sinun neuvojasi enkä arvelujasi". "Oho!
HORATIO. Isästään paljon puhuu; viekkaaks sanoo Maailmaa; huokaa, rintojansa lyö; Vihasta kortta polkee; puolin lausein Ja sekavasti haastaa; tyhjää puheens' On vain, mut kuulija sen katkelmista Luo päätöksensä, mieltä niistä etsii, Sovittaa sanat omiin aatteisiinsa, Ja nyökkäys, liike, silmän-isku häneen Sen luulon tuo, ett' ajatust' on niissä, Ei tiedä mitä, mutta kovin pahaa.
Heistä ken ottelemaan mun kanssani ryhtyä mielii, koht' aseveikkaan astukohon kera Hektorin kuulun. Näin sopikaamme, ja korkea Zeus sen kuulija olkoon: jos minut surmaan hän teräpitkin suistavi peitsin, laivaan laitavahan hän mult' asun vallatun vieköön, vaan pois ruumiin antakohon, jott' iliolaiset vainajan vie roviolle ja vaimot iliolaisten.
GYLDENSTERN. Minkä suhteen, prinssi hyvä? HAMLET. Minä olen hullu vaan luodepohjan aikana; kun tuuli on etelässä, voin erottaa haukan haikarasta. POLONIUS. Oloista onnea, hyvät herrat! HAMLET. Kuulkaa, Gyldenstern; ja te myös; kummallekin korvalle kuulija: tuo suuri imulapsi, jonka tuossa näette, ei ole vielä päässyt kapalostaan.
Silloin oli kello viisi minuuttia vailla yksitoista. 900 askelta olin astunut eteenpäin 9:ssä minuutissa. Kello oli siis neljännestä vailla yksitoista, kun Taavista erosin". Taavi oli syytön! Puolen tuntia oli Jooseppi maannut kuolleena jo kun Taavi Schyvallin kanssa tuli kalliolle, ja hänen viimeisen hätähuutonsa kuulija, Horosen leski, oli silloin jo jonkun aikaa mököttänyt mökissään.
Hän puhui murheelliselle kuulija=joukolle, kuinka hänen mieltänsä painoi kummallinen tunne kymmenen wuotta takaperin tuolla Koskelan häissä ja että liiankin pian, liiankin täydellisesti nyt owat toteutuneet silloin lausumansa sanat. "Jumala on nyt ottanut pois sen, jota me kaikin rakastimme," sanoi hän, "ja tuo tuntuu meistä kowalta ja katkeralta.
Hän oli siitä niin paljon puhunut ja tietysti niin osaamattomasti, että jo sitä sanaa lausuessaan tunsi kuinka kuulija sisässään sanoo: no kas niin, siinäkö sitä taas ollaan! Olisiko siis todella niin, ettei hän voinut sivistyneeseenkään säätyyn vaikuttaa? Sitä ei hän tahtonut myöntää.
Waikk'ei siinä wälissä ole sen pitempää aikaa kuin siinä, on, ennenkuin morsiankin tietoon tulee, ennätti kumminkin moni kuulija itseltänsä kysyä: "olesta waiti, kukapa on morsian?" Mutta "puh! eihän se ollutkaan kuin Mökin Maiju", arweli moni hätäinen kuulija, kun sai kuulla morsiamen nimen, ja moni äiti weti nokkansa sykkyrään, osoittaaksensa siten tyytymättömyyttänsä.
Kerromme kutsujaisista, keskustelemme kirjoista, joita olemme lukeneet, vaihdamme ajatuksia ihmisluonteista lausumme mielipiteitämme kaikenlaisista eri aineista, esteetillisistä, uskonnollisista, jopa tieteellisistäkin tilapäinen kuulija varmaan ihmettelisi kuullessaan tätä iltapakinoimista.
Päivän Sana
Muut Etsivät