United States or Tajikistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
'Sinä tiedät sen, että minä kunnioitan sinua ja rakastan lastani ja ethän minulta woi muuta waatiakaan, kun kerran asiat owat niinkuin owat. Nämät asiat owat minulle ihan selwät, mutta oma sisällinen tilani ei ole oikein selwä, ja sentähden löytyy siinä tämmöisiä poikkeuksia; minä luulen ettei sitä woi kukaan toiseksi muuttaa', arweli hän lujasti ja arastelemattoman päättäwästi.
"Eikö mitä, kyllä muitakin on semmoisia", arweli ukko, ikäänkuin ilmoittaakseen, että kaikkein täytyy tehdä woimiensa takaa työtä, jotka waan uudistalosta tahtoiwat oman ja perheensä hengen elättää. "Missä olette toisen korwanne menettäneet?" kysyin. "Tään mökin metsää kulowalkealta warjellessanihan tuon menetin.
"Kunpa se nyt tulisi!" sanoi hän sitten ja katsoi luukusta pappilaan päin. "Kuka tulisi?" "No se kirkkoherra." "Sittenkös wasta soitetaan, kun kirkkoherra tulee?" "Sittenpä tietenkin." "Kyllä wielä sitten saadaan odottaa ... kello ei ole wielä kuin puoli yhdeksän", sanoi eräs mies kelloaan katsoen. "Kyllä se on jälessä", arweli suntio. "Eikä ole."
Tänä iloisena aamuna naurahti hän waan ja arweli: "turha waiwahan se on teille." Kun hän oli saanut aamutehtäwänsä toimitetuksi, meni hän waateaittaansa ja puki itsensä walkoisiin juhlawaatteisiin, ja muutoinkin niin juhlallisesti kuin suurimpina juhla= ja kunniapäiwinänsä. Kun hän tuommoisena tuli näköisälle, olipa hän kaunis ja puhdas kuin metsäruusu.
"Kylläpä", arweli hän, "tarwitsewaisella on maksamista siinäkin, minkä hän on saanut". Kun kaiken tämän otamme lukuun, eipä ollutkaan kumma, jos Wilpulla oli melkein pelottawa ja kammottawa arwo kaikkien silmissä; hän oli todellakin kuin talonpoikainen ruhtinas. Niin suuressa määrässä oli onnetar Wilpulle suotuisa; ainoasti yhdessä suhteessa ei hän, Wilpun mielestä, ollut kylläksi antelias.
Hän oli kohdannut tyttärensä silmät, hän katsoi niihin ja luki niissä, mikä oli tapahtunut. Annan silmissä näkyi pelko ja epäilys; mutta niissä näkyi yht'aikaa rukous hänen isällensä. Wanha Martti ymmärsi tämän rukouksen ja tuli kauheaan riitaan omassa tunnossansa. "Hän on hänet kätkenyt tai hän on hänet auttanut pakoon", arweli hän.
Kumppaliansakin kehoitti hän kiihkeästi tulemaan tänne ylös, mutta poika arweli ja epäröitsi ja wiimein jäikin paikoilleen. Kaisa walitsi paksuimman oksan ja rupesi siihen istumaan. Kun hän pääsi wakawaan asemaan, alkoi hän heleällä äänellänsä weisata. Waikka pauke ja rätinä oli niin kauhea, kuului kuitenkin tuo waltawa ääni ukkosen kaltaisen jyrinän seasta.
Tohtori aawisti myös oikein, että suurempi mielen liikutus, äkillinen wawahdus woi silmän räpäyksessä herättää tointumaan Annan, waan tämän herättämisen hän arweli tehdä wasta silloin kuin Anna olisi ollut laillisesti wihitty hänen waimoksensa ja kaukana suojelewista wanhemmista.
"Minähän tään aloitin," sanoi wanha waari huolettomasti. "Tulitteko heti nuorena miesnä jo tähän taloa tekemään?" kysyin minä. "Eikö mitä; olin jo kohta wiidenkymmenen, kun se asia päähäni pöllähti, että pitäisi ruweta taloa tekemään. Kunpa nuorena ollessa olisikin se mieli ollut päässä," arweli ukko huolimattomasti, ja samassa lähti hän muorinsa kanssa ulos.
"Miksei ... helppo tehtäwä se on sille, joka kellon perinpohjin tuntee", sanoi suntio oikein kellosepän tawalla. "Woi kun minulla olisi teidän kätenne", sanoi Sydänmaan Jussi, ihmetellen suntion taitoa. "Mitäpä siitä olisi, poika parka, hywää, kun sinulla ei kuitenkaan olisi minun päätäni", arweli suntio. "Mikä tuon kellon nimi on...? Onhan kelloillakin useinkin nimet", kysyi joku.